Iskuri.net
   chat
   forum
   tarinat
   artikkelit
   galleria
   amatöörit
   iskuri-treffit
 
   tekstiTV-chat
   elokuvat
   puhelinviihde
 
  <<< etusivulle
SUKLAAPOJAN HERKKÄ JUNAMATKA
29.6.2005 - Ville

Junan ja homon yhdistelmä tuo helposti mieleen miesten peräkkäisen muodostelman, suklaajunan, missä miehet esittävät vaunuja ja heidän aisansa palkkeja, jotka yhdistävät vaunut toisiinsa kokonaiseksi junaksi. Minua ei ole koskaan kutsuttu mukaan junaleikkeihin, mutta rautajunassa olen kurvaillut tuhansia kilometrejä.

Kirjoittelen tätäkin juttua oikeastaan junavaunussa, johon säntäsin Pasilassa viime hetkellä, junan jo lähes liikkuessa. Ystävällinen herrasmieskonduktööri möi minulle lipun huomauttamatta, että liput olisi syytä ostaa etukäteen. Olin tyytyväinen hyvästä palvelusta, sillä en osaa välttää viime tingan tilanteita. Helsingissä ei kiire nimittäin tunnu loppuvan koskaan. Se on tehtävä vaikka väkisin. Olin laskenut itselleni peräti kolme minuuttia lipun ostoon rautatieasemalla, mutta koska lähijuna oli neljä minuuttia myöhässä, siirtyminen asemalaiturilta toiselle oli tehtävä junaolosuhteisiin nähden poikkeuksellisesti – lentäen.

Maaseudulta kotoisin oleva pappani jaksaa aina ihmetellä bussien minuuttiaikatauluja meillä Etelässä. Mutta koska itse en minuuttiaikatauluja ole koskaan kyseenalaistanut, lopetan tämän asian jauhamisen heti alkuunsa.

Varmin tapa saada kesä tuntumaan lyhyeltä on alkaa odottamaan juhannuksena synkkää talvea ja etenkin syksyn myrskyisiä räntäsateita. Pakasteen puhumisen sijaan muistelenkin nyt viime kevättä.

Homokansa on nimittäin siitä erikoista porukkaa, että se (varmaankin ainoana kansanosana) jaksaa olla vuodesta toiseen kiinnostunut Eurovision-laulukilpailusta. Ruotsissa viisut ovat spektaakkeli ja kansanhuvia, mutta Suomessa laulukilpailut siinä missä missikisatkin ovat välttäneet jo pitkään suuren yleisön huomion. Ruotsalaisten ja suomihomojen välillä on selvästi jokin (enpä ihmettelisi jos peräsyntyinen) yhteys.

Olen muuten ollut jo pitkään sitä mieltä, että homot osaavat pitää parhaat bileet! Jos olitte päästäisen munaristeilyllä, tiedätte mihin viittaan. Ja jos olisitte seuranneet laulukilpailuja meidän euroviisuporukan kanssa, tietäisitte minkälaiset kemut voi kulahtaneen tv-laulukilpailun ympärille rakentaa. Syömistä, juomista, isoja videoskreenejä ja diskovaloja. Hauskaa yhdessäoloa ilman ikäesteiden rasituksia; teinistä vaariin ja joskus toisinkin päin.

Onneksi Euroviisut olivat ja menivät. Sunnuntai-aamuinen krapulakin on jo melkein unohtunut, peittynyt seuraavien krapuloiden alle. Mutta siitä pääsenkin seuraavaan aiheeseen, kanuunaan. Viinaa saa Alkosta nyt niin halvalla, että juoda pitää nykyisin joka viikonloppu. Paitsi että mitä kirjoitinkaan? Enhän minä ikinä käy Alkossa! Kuten monet muutkin uusrikkaat homonuoret, olen jo vuosia tuhlannut rahani juomalla pään täyteen ravintolassa, ravintolahinnoin. Täytyy tunnustaa, että se maksaa, ja maksaan koskee. Viikonlopussa menee rahat ja paketti buranaa.

Olin työkavereiden kanssa pitkästä aikaa eräässä suositussa heterokapakassa, tuttavallisesti Kallessa, Helsingin yöelämässä. Siellä tuli taas todistettua, että sisällä asuva pieni homo pyrkii sopivan alkoholisoituneessa tilassa kovasti tulemaan ulos. (Onneksi tuona iltana sentään yläkautta.)

Nousuhumalassa työkaverit tuntuvat kovin läheisiltä ja ystävyys niin väkevältä, että sitä tuntee tarvetta olla rehellinen. Olisi jotenkin pakko avautua, olla ”lojaali” ja kertoa, että ”Mää oon sit semmone homo, eiks o ihanaa!” Olisikohan se oikeasti niin ihanaa; kertominen nimittäin? Selvin päin ei kyllä sitä tunnu. Olisiko se järkytys, helpotus vai tunnustaisivatko kaverit olleensa ajan tasalla jo kotvasen aikaa? Entä seuraavana päivänä, työpaikalla?

Elämä on vaikeaa, vaikka periaatteessa sen ylläpitoon riittäisi, että söisi, joisi ja hengittäisi. Huominen pelottaa aina, sanoistaan kantaa vastuun – ja – elämäntavastaan myös. Minulla on alakouluikäinen sisko, joka pitää minua sankarinaan: olenhan ihka oikea isoveli, 16 vuotta vanhempi, vahva, pitkä ja niin edelleen. Vaan kuinkahan kauan sankaruudesta saa nauttia? Lapset kasvavat Pohjois-Suomen perukoilla vieläkin ahdasmielisessä ympäristössä, jossa homo on yleinen naurunaihe ja haukkumanimi – synonyymi ällötykselle.

Pikkusisko tietää, että asun kundin kanssa yhdessä, ja tulemme kolmestaan hyvin juttuun. Vaan miten on tilanne sitten, kun hän alkaa ymmärtää? Epäilen, että alussa tulee olemaan vaikeaa, kun on asioita, joita veljestä ei kannatakaan kavereille heti kertoa. No, jää nähtäväksi… Odotan tulevaa innolla, mutta pieni pelko persuksissa.



Anna palautetta:
 
Nimi:
E-mail:
Palaute:

  <<< etusivulle
 
Copyright © Koodi.net 2003 - Palaute