Iskuri.net
   chat
   forum
   tarinat
   artikkelit
   galleria
   amatöörit
   iskuri-treffit
 
   tekstiTV-chat
   elokuvat
   puhelinviihde
 
  <<< etusivulle
Löytöretki
30.10.2015 - Ville

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani löytöretki on päättynyt. Tapauksen yhteydessä muistuu mieleeni hauska sanonta: ”Nälkä lähtee syömällä ja akka juomalla.” Siitäpähän tiedätte. Kummallista kyllä, sitä on iän myötä tullut neuroottiseksi tietyistä asioista.

Toinen reilu sananparsi sanoo, että on otettava uutta suoleen kun vanha kuolee. Näin olen aikonut tehdä. Sitä ennen kuitenkin kerron matkastani Galapagos-saarille ja sittemmin takaisin maailman ympäri.

Olin varma, että homosaatio olisi saavuttanut evoluutionteorian alkulähteen. Ei kuitenkaan... Saarilla ei netti- ja mobiililuotaimien mukaan ollut paikallista homokantaa, vaan kaikki esiintymä koostui turisteista. Melkein kaikki niistä muutamista pienistä saarikylistä olivat niin pieniä, että tilastollisesti niissä asuva voisi hyvin olla se only gay in the village, kylän ainoa homo.

Saarilla olevan vapaaehtoisporukan keskuudesta olisin uskonut löytyvän kosolti edustajia vinoviettiseen seurakuntaamme – ovathan homoseksualistit aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia – mutta eristynyt paikka keskellä valtamerta ei sitten ehkä vedäkään puoleensa homoja – ainakaan niitä, jotka seuraa etsivät. Galapagossaaret ovat yksi maailman eriskummallisimmista, eristyneimmistä ja kuitenkin historiallisesti merkittävimmistä paikoista. Siksi kesämatkani kohdistui sinne. Jos haluatte kuulla jotain tähdellistä noista saarista, katsokaa avaraa luontoa tai googlatkaa.

Teille päätän tässä kertoa, että Galapagosin uimarannoilla on enemmän merileijonia kuin ihmisiä, ja hiekka on täynnä merileijonanpaskaa. Jos se ei haittaa, rannat ovat kyllä kauniita. Sattui tuolla reissulla sekin, että otimme osaa samalle sukellusmatkalle saksalaisen, Ecuadorissa au-pairina työskentelevän yhdeksäntoistavuotiaan teinin kanssa. Matkanjohtajamme määräsi tämän Patrickin sukeltelemaan meidän kahden kanssamme. Siinä tuli tutustua ja juteltua mukavia. Rohkealla pojalla oli suuret suunnitelmat tulevaisuudestaan. Pohdimme suomeksi, että mitähän se poika oikein meinaa, kun hän sanoi tulevansa meidän kanssa samaan hotelliin ja ottavansa sieltä huoneen. Ja piti lupauksensa. Kävimme kiertelemässä kaupunkia, söimme yhdessä illallista, näimme aamiaisella. Sitten hän lähti takaisin mantereelle hoitamaan lapsia.

Pojan seksuaalisuudesta emme oppineet, mutta olisin varmasti ottanut asiasta selvää, silläkin uhalla että tuloksena olisi voinut olla hankala tilanne, jollei minulla olisi ollut kotona orastava, tuossa vaiheessa vielä säästämisen arvoiselta vaikuttava tapailusuhde. Ei se kaunis ollut, mutta nuoruus kompensoi.

Yksi asioista, joita pohdin enemmänkin tuolla keskellä valtamerta, oli se, että menisinkö sinne kaivatessani erakoitumista ja yksinäisyyttä. Ei. Galapagoksen kylät eivät vakuuttaneet rauhallisuudellaan, ja toisekseen, erämaahanhan siellä ei ole asumaan asiaa. Kaupunkien ulkopuolella ei saa ylipäänsä kulkea ilman koulutettua opasta, ja mitään eloperäistä ei siellä saa viedä mukanaan asumattomille alueille.

Jäisi siis varmaan kapakasta löytynyt panokin siellä metsänrajanvartioiden hoteisiin. Homokapakoita ei kannata etsiä: ei ole. Täällä Suomessa on taas vähän aikaa ihan hyvä.



Anna palautetta:
 
Nimi:
E-mail:
Palaute:

  <<< etusivulle
 
Copyright © Koodi.net 2003 - Palaute