Iskuri.net
   chat
   forum
   tarinat
   artikkelit
   galleria
   amatöörit
   iskuri-treffit
 
   tekstiTV-chat
   elokuvat
   puhelinviihde
 
  <<< etusivulle
MARRASKUINEN PÄIVÄKIRJA
9.7.2007 - Ville

Voi sitä hammastenkiristystä ja itkua täällä etelässä, kun kaikille Helsingin homoille ei Euroviisujen finaaliin riittänyt lippuja. En saanut itsekään, mutta semifinaaliin sentään. Vituttaa kuin pientä homoa, mutta puran keljutukseni lukemiseen ja kirjoittamiseen. Olen ollut niin kiinni jatko-opintojeni kanssa etten ole vielä maakunnista ehtinyt soraääniä kuulostella, mutta on varmasti valiteltu puutetta sielläkin. Tai sitten koko viisutouhu on vain akkamaisten etelänmiesten hommaa. Eräs timpuriystäväni ehti jo minunkin innostustani arvostella, hyväksyin sen hiljaa, mutta akkamaiseksi sanomisesta olisin jo saattanut täräyttää turpaan.

Ennen odotin töistä kotiin tullessa ruokaa. Nyt odotan viisuja – ja niitä useammin ehkä kunkin kuukauden puolivälissä tulevaa palkkaa. Sinkkuelämä on niin kallista, kun kaikki rahat menevät Visa-laskuun. Lisäksi elämä on aika yksinäistä. Poikaystävä on entinen, ja häntä seuranneesta tapailusuhteestakin on jäljellä vain melankolinen kaunis muisto. Voi voi minua. Olen nyt rehellisesti sinkku kinkku – ja sellaisena minun on nyt varmasti hyvä hetki pysyä.

Olen löytänyt vuosia kiinni olleet sinkun silmäni. Näen ympärilläni lihaa ja himoitsen sitä! Haluaisin herkutella miehellä... mutta en saa. Suru. Tuntuu, että tunnen ainakin näöltä kaikki oman ikäluokkani hinuriperseet näiltä kulmin, enkä jaksa ahteriani kehäkolmosta kauemmaksi miehen perässä raahata. Minun on tyytyminen oikeaan käteeni ja eroottisiin mielikuviin, sillä en kaikesta rohkeudestani huolimatta uskalla mennä kadunmiehiä vokottelemaan.

Minulle on tullut vastemielisyys alan tanssiravintoloita kohtaan, tai ainakin olen kiertänyt ne kaukaa. Luulen, että saisin sieltä miestä, mutta entä jos en saakaan. Tai entä jos sorrun kännipäissäni tuttuun? Tai mitä ihmiset siitä sanoisivat, että siellä näyttäytyisin? - Eikös tuo ole se varattu mies, joka se täällä miehiä jahtaa! No tuskin sentään, enhän minä sentään julkisuuden henkilö ole. Kaikenlaisia ajatuksia saa ihmispäähän juolahtaa. Niiden paneminen paperille vain pitäisi olla kiellettyä.

En ole ollut julkisesti saatavilla vuosiin, joten en tunne nykyarvoani sinkkumarkkinoilla. Olen kuullut, että markkinat ovat raa'at. Tekisi mieli munaa, muttei tee mieli mennä etsimään. Tekee mieli katsoa, muttei ehkä koskea. Sinkkumarkkinoista tähän kappaleen lopuksi vielä negatiivista sitaattia ystävältäni: ”perän saaminen on helpointa, munan saaminen arpapeliä ja suhteen löytäminen mahdotonta.” Ei muuten ole sinkku enää tuokaan mies.

Onneksi tai vähemmäksi onneksi jotkut etäisemmät tutut ovat uskaltautuneet nyt tulla kyselemään sinkku-minulta, että ”Irtoaisiko kröhm sulta vihdoin.” Niille joille on puutteesta irronnut, ei ole hyvin käynyt. ”Käytä kerran, heitä pois” on ollut tarinoiden teema. Hyvien kavereiden kanssa ei siksi tulisi mieleenikään vehtailla, niin somaa kuin se ehkä voisi kerran olla.

Äiti käski kokeilemaan nyt pillua, kun on siihen mahdollisuus. Juotin hänet samppanjahumalaan ja selitin sitten hassusti, ettei sinkkuus tuo mahdollisuutta pillunrassaukseen, vaan stondis. Ja että minulla ei naisten kanssa ole sitä ongelmaa esiintynyt, että eteen olisi ottanut. Äiti on kyllä ihan hyvä jätkä, se ymmärtää. Leikkiä hän vain laskee. Olemme hyvin läheisiä.

Mutta ehkä jo ensi kerralla minulla on kunnollista kerrottavaa siitä, kuinka sinkkuelämäni on lähtenyt todenteolla käyntiin. Mikäs tässä räntäsateessa on sitä odotellessa.

Talviroiskeisin, Mä.



Anna palautetta:
 
Nimi:
E-mail:
Palaute:

  <<< etusivulle
 
Copyright © Koodi.net 2003 - Palaute