Iskuri.net
   chat
   forum
   tarinat
   artikkelit
   galleria
   amatöörit
   iskuri-treffit
 
   tekstiTV-chat
   elokuvat
   puhelinviihde
 
  <<< etusivulle
PETTÄMISEN KULTAINEN KESKITIE
6.6.2007 - Ville

Olen ”pettänyt” miestäni muutaman kerran. Olen pettänyt, koska muutkin pettävät – en toki siksi, että olisin ollut tarpeessa. Kyllähän minä olen riittävästi aina kotona saanut, ettei oikeasti olisi tarvinnut muualta hakea. Jotenkin on vaan ”lipsahtanut”. Tai sanottakoon suoraan, että ei minulla ole pelkästään lipsahtanut, vaan kumppanilla kanssa – ja tietenkin useammin kuin minulla. Paitsi että minähän en ole halunnut tai halua olla toista huonompi. Kyllä peräsuomalaisetkin osaavat!

Pettämistä voi luokitella moniin lokeroihin. On salassa tapahtuvaa pettämistä, luvallista pettämistä (vai onko se silloin pettämistä lainkaan), yhdenillanjuttuja ja vakavaa pitkään jatkunutta pettämistä. Pettämisiä yhdistää jonkin tietyn rajan rikkominen jonkin muun ihmisen kuin oman kumppanin kanssa.

Ihmiset eivät yleensä ole samaa mieltä siitä, onko pettäminen suhteessa yhdentekevää, tarpeellista vai tuhoavaa. Eivät sitä aina osaa päättää edes yksilöt itse, minäkään. Ihmisillä on myös eri käsityksiä pettämisestä: kun joku määrittelee pettämisen ulkopuolisena sukupuolikontaktina, toinen näkee sen enemmän tunneasiana – joko ihastuksena tai peräti rakkautena. Mustasukkaisin tai riippuvaisin saattaa itkeä sydämensä verille jo tavallista pidemmästä halaamisesta, koska kokee myös syleilyn pelkästään parisuhteen osapuolten välille kuuluvana asiana.

Kukaan ei mielestäni ole väärässä, eikä mustasukkaisuuskaan yksioikoisesti ole pahasta. Jokainen kasvattaa arvomaailmansa varttuessaan niistä aineksista, missä hän kasvaa. Pettäminen on suhteessa määriteltävä etukäteen – harvat tietävät ja osaavat sopimatta olla vaikeasta asiasta samaa mieltä.

Oma pettämiskäsitykseni on alkujaan peräisin perinteisen kristillisestä kodista. Parisuhde oli siinä tärkeässä asemassa, ja seksi osa suhteen suljettua sisältöä. Kodissa jossa kasvoin oli aikuisten välillä aina epäilyjä ja mustasukkaisuutta. Puolisoiden liikkumista erikseen rajoitti neuroottinen epäluottamus toisen menoja kohtaan. Ajattelin, että minä en ainakaan halua sellaista elämää itselleni. Ratkaisunani oli, että itse aikuisena pysyn uskollisena ja odotan uskollisuutta myös kumppaniltani. Niin luon pohjan keskinäiselle syvälle luottamukselle. Se oli ja on edelleen mielestäni hyvä ratkaisu, vaikka uskon nyt muihinkin.

Parin vuoden seurustelun jälkeen, jo jokin vuosi sitten tosin, nykyinen suhteeni ajautui kriisiin. Sen jälkeen perinteinen sukupuolimoraali on jossain määrin rappeutunut minun ja kumppanini välillä. Pettämisen ja sitä seuranneiden pettymysten kautta olemme päätyneet sopimukseen, että käsityksemme sukupuolielämästä ei enää ole mustavalkoinen eikä siten satunnainen piipahdus vikapöksyissä ole sanalla sanoen pettämistä. Muutamia toisen huomioon ottavia sääntöjä on ajan kanssa syntynyt: yhteinen koti muun muassa on salavierailta suljettu, panoja ei julkisesti tai tarkoitushakuisesti etsitä, ja ystävien ja kavereiden kanssa ei sählätä – ei ainakaan omin päin.

Käsitän itse nykyään pettämisen sopimuksen rikkomisena. Silloin kun sopimusta ei ole rikottu, ei pitäisi puhua pettämisestä, vaikka tuskin luvallinenkaan vieraissa käynti ketään kumppania aidon iloiseksi tekee. Jotkut yrittävät teeskennellä sitä. Meillä molemmat loukkaantuvat, jos saavat tietää. Mutta toisaalta meillä ei kysyvälle valehdella, sillä epäilevän epätietoisuus on todettu totuutta kipeämmäksi.

Luin taannoin lehdestä nuorien seksikäyttäytymistä käsittelevästä ruotsalaistutkimuksesta. Sen mukaan nuorten ensimmäiset seksuaaliset kokemukset eivät ole parin vuosikymmenen aikana juuri aikaistuneet. Sitä vastoin uusi ilmiö on, että nuoret yhä enemmän harrastavat seksiä myös kavereiden kesken. Seksi mielletään siis yhä enemmän pääasiallisesti nautintona kuin sellaisena seurusteluun liittyvänä tabuna.

Onko maailma siis menossa kohti tilaa, jossa fantasiat kavereista jäävät unholaan? Siis… että on täysin sopivaa ja tavallista pyytää kaveria ottamaan poskeen, jos pusseissa kihisee?

Ei taida kehitys olla meillä vanhemmilla nuoria kummempi. Meidän välistä on aamulla löytynyt nukkumasta niin baarista iskettyjä hoitoja kuin kavereitakin. Liiallisen toksikaation seurauksena pikku kimppaleikit, tai puoliskon sattumalta sammuttua privaatimmatkin puhteet, ovat tuntuneet viehättäviltä, eikä pieninkään kolkutus omatunnossa ole tullut ”rikoshetkellä” tekojen tielle.

Pohdintani pettämisestä ei perustu tutkimukseen tai tieteeseen, vaan on oman kokemukseni ja hiipuvan aivotoimintani tulosta. En osaa sanoa, onko nykyinen suhtautumisemme seksiin oikein tai hyväksi suhteellemme pitkässä juoksussa. Sen kuitenkin voin arvata, että vaikka suhteen avoimuus tuokin elämään jännitystä ja erilaisia kokemuksia, se toisaalta vaarantaa suhteemme kestävyyden elleivät välimme muutoin ole vähintään tyydyttävässä kunnossa.

Onnettomuus, paha olo ja ristiriidat yhdistettynä vieraissa käynnin matalaan kynnykseen ovat iso riski mille tahansa parisuhteelle. Tyytymätön helposti löytää erilaisen ja ainakin sillä hetkellä mielestään paremman kumppanin sopivaan kohtaan osuneesta otollisesta panostaan.

Seksin avoimuus tuo paineita ristiriitojen nopeaan ratkaisemiseen. Selkeästi se edellyttää lisäksi tiukkojen rajojen määräämistä itselle, sillä ihastuahan voi keneen tahansa. Kukasta kukkaan poukkoileminen ja loputtomasti paremman etsiminen ei kuitenkaan vie ketään onneen. On viisas se, joka himonsa tarpeen tullen älyllä hillitsee ja hallitsee.

Avoin suhde voi mielestäni toteutua onnistuneesti parhaiten silloin, kun ristiriitojen varalta on puoliskojen välille ehtinyt kehittyä syvää luottamusta, arvostusta ja yhteistä historiaa. Moni (nuori ja kokematon henkilö) on sanonut, että menneisyyteen tuijottaminen on pahasta, sillä silloin estyy näkemästä hyvää edessä. Filosofia sekin. Olen asiasta heidän kanssaan toistaiseksi täysin eri mieltä. Onnellisuus ja rakkaus, etenkin tyytyväisyys, ovat peräisin eletystä elämästä. Vanhassa siis vara parempi, kunhan on oma, kyllin hyvä.

(Toim. huom.: Kirjoittaja erosi poikaystävänsä palveluksesta 3 kk tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen.)



Anna palautetta:
 
Nimi:
E-mail:
Palaute:

  <<< etusivulle
 
Copyright © Koodi.net 2003 - Palaute