Singu

”Mene sisään vain.”

Luukas epäröi hetken ja astui sisään hien- ja testosteronin hajuiseen saliin. Salin keskellä oli pikkukehä ja kehän ympärillä katosta roikkuvia nyrkkeilysäkkejä. Kehä oli sillä hetkellä tyhjä, mutta yksi treenaaja hyppi hyppynarulla ja toinen treenaaja hakkasi yhtä nyrkkeilysäkkiä selkä Luukakseen päin. Luukas mietti, kumpi miehistä se on.

”Se on se säkin hakkaaja.” Hän sai vastauksen salin omistajalta,

Luukas kiitti omistajaa ja käveli hitaasti kohti nyrkkeilijää. Hän näki pitkän, hoikan, mutta lihaksikkaan tummatukkaisen miehen, jolla oli päällään mustat urheilusortsit ja musta hihaton toppi. Topin alta pilkisti selän ihoon hakattu tatuointi, josta Luukas ei saanut selvää. Nyrkkeilijällä oli mustat nyrkkeilyhanskat käsissään ja hän hakkasi säkkiä säälimättä, puuskuttaen rasituksesta.

Luukas pysähtyi turvallisen välimatkan päähän, ettei säkki tömähtäisi vasten häntä. Nyrkkeilijä huomasi hänet, mutta jatkoi edelleen säkin hakkaamista. ”Oletko sä se toimittaja?” kysyi tumma, syvä ääni, joka huohotti hieman.

”Joo, olen. Siis mä olen Luukas Sanders City-Uutisten urheilutoimituksesta. Mä sovin sun managerin kanssa, että mä seuraisin sun treenausta tämän viikon ajan, haastattelisin sua ja sitten katsoisin sun ottelun lauantaina...”

Nyrkkeilijä iski säkkiä vielä kerran oikealla suoralla, pysäytti hanskoillaan säkin liikkeen ja kääntyi kohti Luukasta. ”Kyllä mä tiedän, mitä Hannu sopi sun kanssasi. Mä en vain ole kovinkaan innostunut siitä, että joku vastavalmistunut toimittaja roikkuu mun perässäni.”

Luukas ei hetkeen osannut muodostaa järkeviä lauseita. Ei edes sanoja. Nyrkkeilijä Nooa Marjomaa oli edestä vieläkin upeampi kuin takaapäin. Tummat hiukset oli leikattu lyhyeksi ja ne sojottivat hiestä märkinä sinne tänne. Tummat silmäripset varjostivat uskomattoman jäänsinisiä silmiä, jotka porautuivat Luukaksen silmiin. Nooan nenä oli hivenen suuri ja lievästi vino, josta Luukas päätteli, että vastustaja on murtanut sen ainakin kerran. Vasemmassa kulmakarvassa oli hienoinen arpi, luultavasti kova rangaistus heikosta suojauksesta. Toppi paljasti myös Nooan lihaksikkaan ylävartalon, kivikovat hauikset, hyvin muodostuneet rintalihakset ja litteän vatsan. Luukas läimäytti itseään henkisesti. Jessus, Sanders. Voisitko ottaa itseäsi niskasta kiinni?

”Niin, tuota... tietysti tämä juttu tehdään ihan sun ehdoillasi. Me voidaan sopia yhdessä tarkemmista aikatauluista niinku haastattelujen ja harjoittelun seuraamisen suhteen.”

Nooa tuli lähemmäs, Luukaksen henkilökohtaiseen tilaan ja ojensi hanskojen peittämät kätensä kohti Luukasta. Luukas hämmentyi ja astui vaistomaisesti askeleen taaksepäin. ”No, sä voit aloittaa seuraamisen avaamalla nyörit mun hanskoista. Kuten ehkä varmaan tajuat, niin mä en saa niitä itse auki.”

”Aah, niin tietysti.” Luukas mutisi ja alkoi avata solmuja. Nooa tuoksui uskomattomalta, myskiltä, hieltä, mieheltä. Ja Luukas huomasi, että hänen normaalisti näppärät sormensa olivat muuttuneet nakeiksi ja hänellä oli huomattavia vaikeuksia saada yksinkertaisia solmuja auki. Aukea nyt. Luukas toivoi, ettei vaikuttaisi aivan idiootilta Nooan silmissä. Lopulta hän sai näperrettyä auki toisen hanskat solmut ja vilkaisi Nooaa, joka vaikutti huvittuneelta. Luukas tunsi punan nousevan poskilleen ja tunsi Nooan katseen itsessään, kun hän avasi toisenkin hanskan solmut.

”Kiitti.” Nooa laittoi hanskat laukkuunsa ja kaivoi samalla laukustaan vesipullon ja otti kulauksen. Luukas seurasi haltioituneena, kuinka Nooan selvästi erottuva aataminomena liikkui ylösalaisin hänen juodessaan vettä tai mitä lie energiajuomaa. Lopeta nyt jo se tuijottaminen, Sanders. ”No, mitä mun pitäisi sitten tehdä?” Nooa kysyi kädet hoikilla lanteillaan, vesipullo toisessa kädessään.

”Mä ajattelin, että me voitaisiin ihan vain jutella ensin. Siis tutustua toisiimme. Mä haluaisin tietää, miksi sä aloit nyrkkeillä, mitä nyrkkeily sulle merkitsee, mitä sun mielessä liikkuu, kun sä nouset kehään...” Luukas selitti innostuneesti.

”Vau, aika rankkoja juttuja. Mä en ole ihan tottunut tuollaisiin kysymyksiin. Yleensä multa kysytään vähän toisenlaisia kysymyksiä.” Nooa kurtisti kulmiaan epäröiden.

”Joo, mutta tämän haastattelun on tarkoitus olla syvähaastattelu urheilijasta. Meillä on tarkoitus tehdä kymmenestä lupaavasta urheilijasta henkilökuva urheilusivuille.” Luukas hymyili ja toivoi, että Nooa huomaisi hänen hymykuoppansa. Tuskinpa huomaa...

”Ja montako henkilökuvaa sä olet tehnyt?” Nooa kysyi ja otti jälleen huikan pullostaan.

”No, tämä on eka. Mun kollegani tekee viisi haastattelua ja mä teen toiset viisi.”

”Okei... mitä sä haluat, että me tehdään?” Nooa kysyi ja haroi hiestä kosteita hiuksiaan.

Kanna mut vaikka pukuhuoneeseen ja nai multa aivot pihalle. ”Ööö, mentäisikö vaikka lounaalle jonnekin? Mä tiedän yhden kivan pienen kahvilan tästä läheltä, josta saa hyvää ruokaa. Voidaan jutella samalla.” Luukas ehdotti.

”Joo, mä taidan tietää, mitä kahvilaa sä tarkoitat. Sopii. Mä käyn vain ensin suihkussa. Nähdään tässä vartin päästä.” Nooa sanoi, keräsi tavaroitaan ja lähti kohti pukuhuonetta.

”Okei. Mä odottelen tässä.” Luukas sanoi ja jäi miettimään Nooaa suihkussa.


*****

”Mitä saisi olla?” Valkoiseen paitaa ja mustaan pitkään esiliinaan pukeutunut nuori tarjoilijatyttö kysyi kohteliaasti.

Pieni kahvila oli lounasaikaan täynnä asiakkaita. Viihtyisä, punatiilinen, keskieurooppalaisittain lämpimin sävyin sisustettu kahvila tuoksui täyteläiselle kahville ja tuoreille leivonnaisille. Luukas ja Nooa seisoivat jonossa ja lukivat liitutaululle kirjoitettua lounaslistaa.

”Mitä sä otat? Lehti tietysti tarjoaa lounaan.” Luukas kysyi ja katsahti vieressään seisovaan Nooaan. Nooa oli todella pitkä ja Luukaksen täytyi hieman kallistaa niskaansa, että pystyi katsomaan Nooaa kasvoihin. Luukas oli itsekin lähes 180-senttinen, joten Nooan täytyi olla lähemmäs 190 senttiä pitkä.

”Mä otan kanasalaatin oliiviöljyllä ja rasvattoman maidon. Ja tavallisen kahvin, mustana.” Luukas päätti ottaa metsäsienikeiton, patonkia, kivennäisveden ja latte macchiaton.

Tarjoilijatyttö otti heidän tilauksensa ja loi Nooaan ihailevia katseita ja hymyili. Tyttö yritti selvästi flirttailla Nooan kanssa, mikä ärsytti suunnattomasti Luukasta. Nooa ei jostain syystä näyttänyt kuitenkaan huomaavan flirttiä. Luukas päätti olla jättämättä tippiä, eikä voinut ymmärtää, miksi hänestä tuntui siltä, että hän olisi Nooan kanssa treffeillä. Tämä on sun työtäsi, ei mitään muuta.

Molemmat miehet tasapainottelivat täysinäisten tarjottimiensa kanssa ruuhkaisessa kahvilassa, ja onnistuivat löytämään vapaan pöydän, jolle laskivat tarjottimensa. Nooa laittoi treenikassinsa pöydän viereen ja istui alas. ”Kauhea nälkä. Kiitos, että työnantajasi tarjoaa lounaan.”

”Ei mitään kiittämistä. Sulla taitaa olla aika tiukka ruokavalio?” Luukas kysyi ja maistoi keittoaan.

”Treenikautena, joo. Ja tietysti muutenkin täytyy vahtia syömisiään ja juomisiaan tarkasti, kun on ne painorajat.” Nooa vastasi ja otti kulauksen maidostaan.

Luukas kaivoi laukustaan pienen nauhurin, jonka hän asetti heidän väliinsä pienelle pöydälle. ”Sopiiko muuten, että mä nauhoitan tämän haastattelun? Syödessä on aika vaikea tehdä muistiinpanoja.”

”Joo, nauhoita vain. Mun täytyy vain varoittaa, että mä en ole kovinkaan puhelias.”

”Enköhän mä saa susta jotain puristettua ulos.” Luukas sanoi flirttailevaan sävyyn ja olisi halunnut puraista kieltään saman tien. Idiootti.

Nooa kohotti toista kulmakarvaansa, sitä arpista, kummastuneena ja haukkasi kananpalasen.

”Ööö, siis... tuota....” Luukas soperteli. ”Niin, montako vuotta sä olet nyrkkeillyt?” Luukas päätti aluksi kysyä helppoja kysymyksiä, jotta saisi Nooan avautumaan ja luottamaan häneen.

”13 vuotta. Mä aloitin 10-vuotiaana.”

”Niin nuorena?” Luukas ihmetteli, miksi kukaan haluaisi laittaa pienen lapsen nyrkkeilykehään.

”Tekniikan oppii parhaiten, kun aloittaa alle 15-vuotiaana. Eikä juniorinyrkkeily ole lasten tappelua, vaan lähinnä suojauksen opettelua. Mun isä antoi tasan kaksi vaihtoehtoa harrastamiselle: jääkiekko tai nyrkkeily.”

”Miksi sä valitsit nyrkkeilyn? Lätkähän on niin suosittua...”

”Mä en taida olla mikään joukkuepelaaja. Mä viihdyn itsekseni.”

”Yksinäinen susi, siis.” Luukas hymyili.

Nooa hymähti. ”Ehkä sitten niin.”

”Harrastitko sä mitään muuta?”

”Uimista jonkin verran.” Se selitti leveät hartiat ja kapean lantion.

”Sä kuitenkin tykkäsit nyrkkeilystä? Kun sä jatkoit sitä ja nyt sä olet lupaavimpia nyrkkeilijöitä maassamme.”

Nooa sormeili lautasliinaansa ja mietti hetken. ”No, joo. En mä siitä ajatellut uraa tehdä, mutta satuin sitten olemaan aika lahjakas. Ja olipahan jotain, millä täyttää päivät.”

”Sä et siis ole opiskellut mitään, vaan keskittynyt pelkästään nyrkkeilylle?”

”Kyllä mä urheilulukion kävin ja kirjoitin ylioppilaaksi. Mutta sen jälkeen... armeija ja sitten pelkkää nyrkkeilyä ja treenaamista. Ehkä jossain vaiheessa mä alan opiskella jotain. Siis eihän tämä ole sellainen urheilulaji, jota pystyy johonkin nelikymppiseksi asti vääntämään.”

”Mitä sä haluaisit opiskella? Jotain liikuntaan liittyvääkö?”

”Ehkä... mä en ole vielä hirveästi ajatellut asiaa.”

”Sä mainitsit, että sun isä antoi vaihtoehdot harrastamiselle. Mitä mieltä sun äiti oli niistä vaihtoehdoista?” Äidit yleensä pitivät huolen, että lapsen vakavasta harrastuksesta huolimatta he miettivät myös tulevaisuuttaan ja opintoja urheilu-uran jälkeen.

Nooa oli hetken hiljaa ja näytti miettivän vastausta tarkkaan. ”Mun äiti kuoli, kun mä olin 3-vuotias. Mun isä kasvatti mut parhaansa mukaan.”

”A-anteeksi. Mun ei olisi pitänyt...” Luukas oli pahoillaan, että oli kysynyt asiasta.

”Ei se mitään. Ethän sä sitä voinut tietää.” Nooa hymähti ja Luukas näki häivähdyksen surua jäänsinisissä silmissä. Luukas päätti, että ehkä kannattaisi lopettaa haastattelu tällä erää tähän ja sopia jatkosta.

Luukas otti kulauksen cafe macchiatostaan ja sulki nauhurinsa. Nooa liikahti tuolissaan ja ojensi pitkät jalkansa, ja Luukas tunsi, miten heidän jalkansa sotkeutuivat keskenään. Luukaksen yllätykseksi Nooa ei kuitenkaan vetänyt jalkojaan pois, vaan jätti ne paikalleen. Koskettamaan Luukaksen jalkoja. Nooa katsoi häntä jäänsinisillä silmillään ja joi mustaa kahviaan.

Luukas selvitti kurkkuaan. ”Ööö... koska me voidaan tavata seuraavan kerran? Tai siis... jatkaa henkilökuvan tekemistä?” Miksi hän taas kuvitteli olevansa treffeillä? Nooa ei ollut vieläkään siirtänyt jalkojaan ja hän tunsi Nooan pohkeen omaa säärtään vasten. Luukaksen säärtä kihelmöi ja kihelmöinti alkoi uhkaavasti siirtyä säärestä ylöspäin reidelle ja vielä ylemmäs...

”Tule huomenna kello 7 mun kämpilleni. Näet, miten mä treenaan.”

”Kello 7? Siis aamulla?! En mä kykene heräämään niin aikaisin.” Luukas ruikutti.

Nooa veti jalkansa pois Luukaksen jaloista (hitto) ja otti treenikassinsa lattialta. Hän teki lähtöä.

”Sun asenteesi ei ole kovinkaan ammattimainen.” Nooa naurahti kuivasti. ”Sä halusit seurata mun treenaamista, joten tulet kello seitsemäksi mun kämpilleni. Osoite on Mechelininkatu 3. Ja ai niin. Laita juoksuvaatteet päälle.”


*****

”Jääkiekon SM-liigajohtaja JYP aloitti maajoukkuetauon jälkeen tappiolla, kun HPK taisteli 3-1-voiton Hämeenlinnassa. Hännänhuippu TPS ryösti puolestaan pisteet Kärpiltä numeroin 4-1 ja suisti tappiokierteessä olevan SaiPan jumboksi...”

Luukas kuunteli hajamielisesti aamuradion urheiluselostusta edellisillan jääkiekkotuloksista ja vilkaisi kelloa: 6.17. Vielä hieman aikaa, ennen kuin hän lähtisi Nooan asunnolle ja ilmeisesti aamulenkille seuraamaan Nooan treenaamista. Luukas vilkaisi itseään makuuhuoneen peilistä. Trendikkäästi hieman ylikasvaneet vaaleaksi raidoitetut hiukset, suuret ruskeat silmät, kaartuvat huulet ja kuulemma kerubin kasvot. Pitkä hoikka vartalo, erityispiirteenä vaaleanruskeita rintakarvoja, joita hän ei viitsinyt ajella. Moni ajeli, mutta hän ei viitsinyt. Se ei sentään ollut mitään kovinkaan karheaa karvaa, vaan melko pehmeää. Hän harrasti edelleen koripalloa, joten hän oli mielestään hyvässä fyysisessä kunnossa. Pehmeän turkin kosketus hänen pohjettaan vasten herätti hänet ajatuksistaan.

”Joo joo. Saatte aamupalanne.” Luukas naurahti ja kumartui rapsuttamaan tummaturkkista Berliotzia niskan takaa. Makuuhuoneeseen tassutteli äänettömästi myös vaaleaturkkinen Marie, joka naukui kerjäten huomiota.

”Sulle kanssa rapsutukset.” Kolmikko tassutteli yhdessä keittiöön, jossa Luukas antoi kissoilleen aamupalat. Tyytyväinen maiskutus täytti keittiön.

Luukas hymähti kissoilleen ja kaivoi makuuhuoneen komerosta juoksuvaatteensa ja -kenkänsä, ja toivoi, ettei nolaisi itseään täysin aamulenkillä kompastumalla jalkoihinsa tai tekemällä jotain muuta nolostuttavaa Nooan edessä.


*****

Nooa odotti jo häntä kotitalonsa rapun edessä, nojasi harmaata seinää vasten. Upeana, tietysti.

”Moi. Pääsit sitten ylös sängystä ajoissa.” Nooa totesi. Luukas olisi herännyt vaikka neljältä, jotta olisi päässyt Nooan kanssa lenkille.

”Joo. Mä en ole vain tottunut aikaisiin herätyksiin. Toimituksessa ei ole mitään kiinteitä työaikoja, niin mä yleensä herään vähän myöhemmin.”

Nooa hymähti ja työnsi itsensä irti seinästä. ”Lähdetään pikku lenkille sitten.” Hän alkoi juosta rennon näköisesti kohti rantaa.

”Ööö... miten pikkuisesta lenkistä on kyse?” Luukas kysyi ja sovitti juoksuaskeleensa Nooan askeleisiin.

”Ihan perusaamulenkki eli kymppi.” Nooa vastasi.

”Siis 10 kilsaa?”

”No, ei me nyt 10 metriä juosta.”

”Ai jaa...”

”Ala tulla vaan. Kyllä sä pysyt perässä. Sä näytät hyväkuntoiselta.” Nooa virnisti ja Luukaksen sydän hypähti. Hyväkuntoiselta. Mitä se tarkoitti? Oliko Nooa tsekkaillut hänen vartaloaan? Ja ne jalat eilen kahvilan pöydän alla? Voisiko olla..?

”Millainen sun päivärytmi yleensä on?” Luukas yritti palata takaisin aiheeseen ajatuksistaan, jotka lähtivät ihan väärille reiteille.

”Herätys kuudelta, sitten aamupala ja aamulenkki. Sitten salille muutamaksi tunniksi ja sitten lounas. Lounaan jälkeen on lepoa, yleensä otan pikku päikkärit ja luen jotain. Sitten taas salille ja päivällinen. Joskus neljän viiden maissa kotiin ja kymmeneltä nukkumaan. Ei kovinkaan jännittävää elämää.” Nooa naurahti.

”Mitä sä teet vapaa-ajalla?”

”Luen kirjoja, tapaan ystäviä, katson leffoja... oikeasti, mun elämäni ei ole kovinkaan kiinnostavaa nyrkkeilyn ulkopuolella.”

Luukas jää miettimään Nooan vastausta. Ei sanaakaan perheestä tai ainakaan isästä, joka ilmeisesti on kuitenkin elossa. Eikä sanaakaan paremmasta puoliskosta. Onkohan sellaista? Toisaalta moni ei halua kertoa toimittajalle yksityiselämästään, saatikka rakkauselämästään. Luukas on tietysti tehnyt taustatyön ennen Nooan tapaamista. Toimituksen arkistoista löytyi tiedot Nooan nyrkkeilyuran kehityksestä ja menestyksestä sekä valokuvia otteluista. Googlen kuvahausta Luukas löysi niin ikään muutamia ottelukuvia ja kuvia nyrkkeilygaalasta, jossa Nooa oli ilmeisesti ilman seuralaista, poseeraten managerinsa, valmentajansa ja muiden nyrkkeilijöiden kanssa. Toisaalta, kaikki eivät halunneet julkisuutta ja kuvaansa lehteen.

He juoksevat jonkin aikaa hiljaa pitkin rantaa, ainoina ääninä vain heidän hengityksensä puuskutukset ja lenkkitossujen iskut asvalttiin. Ilmassa tuntuu jo syksyn viileyttä, meri näyttää tummansiniseltä ja tyyneltä, taivas on kirkas muutamaa pilvenhattaraa lukuun ottamatta. Kaupunki alkaa hiljalleen heräillä uuteen päivään.

”Pidetäänkö pieni juomatauko?” Nooa kysyy, kun he ovat juosseet noin puolet matkasta. Luukas on varma, että Nooa ei pidä taukoja normaalisti ja että hän ehdottaa taukoa Luukaksen takia. Se tuntuu kivalta, Luukaksen ei itse tarvitse pyytää taukoa, jota hän oikeastaan jo kaipaakin.

”Joo, pidetään vain.” Luukas sanoo ja ottaa vyöstään juomapullon.

”Miltä tuntuu?” Nooa kysyy ja tarkastelee häntä.

”Ihan okei. Mitä lenkin jälkeen?” Luukas kysyy ja ottaa huikan vesipullostaan.

”Mä menen salille. Sähän voit tulla sinne.”

Luukas nyökkää vähän liian innokkaasti. ”Joo, mutta mun pitää käydä ekaksi kotona suihkussa ja sitten käväistä toimituksessa. Jos mä tulen siinä puolen päivän maissa? Onko hyvä aika?”

”Sopii. Tuu, jatketaan lenkkiä.” Nooa sanoo ja pinkaisee juoksuun. Luukas käyttää hetken Nooan takapuolen ihailuun. Miten pakarat liikkuvat juoksuhousujen sisällä, miten voimakkailta ja kiinteiltä ne näyttävät. Luukas ravistaa itsensä takaisin todellisuuteen, ja juoksee Nooan perään.

*****

”Nooa on pukuhuoneessa.”

”Okei, kiitti.” Luukas sanoo salin työntekijälle.

Luukas koputtaa pukuhuoneen oveen, mutta ei kuule vastausta. Ehkä mä voin mennä sisälle... Luukas raottaa varovasti ovea ja huhuilee. Kun kukaan ei vastaa, hän astuu epäröiden sisälle. Samalla hetkellä Nooa tulee kulman takaa, ilmeisesti miestenhuoneesta. Pelkissä hiilenharmaissa boksereissa, jotka eivät jätä mitään mielikuvituksen varaan. Ainakaan Luukaksen mielikuvituksen varaan. Koska Nooa on upea, kuin antiikin Rooman veistos. Luukas ei voinut käsittää, miten hänen aivonsa pystyivät rekisteröimään Nooan vartalon millisekunneissa, vaikka hän käänsi katseensa pois: sileä rinta, nännien ympärillä hieman tummia karvoja, pyykkilautavatsa – ja voi hyvä luoja – navasta alaspäin lähtevä kapea karvoitus, joka katosi Nooan boksereiden sisään. Erittäin, erittäin pullottavien boksereiden sisään. Luukas tuntee käsittämätöntä halua nuolla sitä kapeaa karvoitusta. Ja muutakin.

”Moi. Mulla alkaa hieronta kohta.”

”Hmmm... ai jaa... okei.” Luukas ei tiedä, mihin laittaisi katseensa. Hän yritti olla tuijottamatta Nooan vartaloa, koska sen täytyi saada Nooan tuntemaan olonsa epämukavaksi.

”Haluatko sä kysellä samalla jotain?” Nooa kysyy ja ojentautuu mahalleen hierontapöydälle.

Luukas kävelee hitaasti lähemmäs hierontapöytää, eikä saa silmiään irti Nooan vartalosta. Niin pitkä, niin hoikka, mutta silti niin lihaksikas... Luukas näkee nyt kunnolla Nooan tatuoinnin selässä, tribaalityylitellyn kotkan, joka peittää Nooan yläselän, siivet ulottuen hänen lapaluihinsa. Ja Luukas ei voi mitään, ei pysty estämään itseään, hän ojentaa kätensä ja koskettaa kotkaa Nooan selässä, kuljettaa kättään pitkin lapaluun sileää ihoa, pitkin lapaluiden väliä toiselle lapaluulle. Nooa säpsähtää ja nousee äkkiä ylös. Luukas tajuaa mitä on tehnyt. Ja pelkää. Pelkää Nooan reaktiota. Voi hyvä luoja, mitä mä olen tehnyt? Nooa suuttuu mulle, ei suostu enää puhumaan mulle, kukaan heteromies ei halua, että homomies koskee, miksi sä koskit, se soittaa mun päätoimittajalle, voi luoja mä saan potkut...

Luukas astuu vaistomaisesti askeleen taaksepäin ja sopertaa, ”Anteeksi, mä en... mä en tiedä, mikä muhun meni... mä en tarkoittanut...” Kurkkua kuristaa, oksettaa, mahaan sattuu.

Nooa tarttuu Luukaksen käsivarteen, katsoo Luukasta silmiin, huomaa Luukaksen paniikin ja sanoo, ”Rauhoitu, Luukas. Ei se mitään. Kyllä mä tiedän -”

Oven avaus keskeyttää Nooan, ja sisään astuu keski-ikäinen nainen hierontaöljypullo kädessään. ”No, niin. Ollaanko täällä valmiita?”

Nooa päästää Luukaksen käsivarren irti. ”Joo, mä olen valmis.” Ja käy uudelleen makaamaan hierontapöydälle, laittaa kätensä leukansa alle ja katselee Luukasta jotenkin vakavana. ”Nähdään myöhemmin, okei?”

Luukas ei saa sanaa suustaan, vaan nyökkää ja ryntää ulos pukuhuoneesta.


*****

Luukas ei mene seuraavana päivänä nyrkkeilysalille. Hän lähettää Nooalle epämääräisen tekstarin rästissä olevista toimistohommista. Mikä on vale. Nooa yrittää soittaa hänelle, mutta Luukas ei vastaa, käpertyy vain peiton alle ja vaipuu uneen.

*****

Luukas on nelinkontin sängyllä, Nooa syvällä hänen sisällään, liikkuen edestakaisin kiivaalla ja kuumeisella tahdilla, pidellen lujasti kiinni hänen lanteistaan. Luukas voihkii kuin maksettu huora ja työntää lanteitaan innokkaasti taaksepäin Nooan rytmiin. Voi luoja, miten hän on odottanut tätä. Nooa on viimeinkin hänen sisällään ja nai häntä juuri niin kovaa kuin hän haluaa, osuen joka kerta isolla kalullaan Luukaksen eturauhaseen ja Luukas on niin lähellä, niin lähellä huippua...

PIIP PIIP PIIP PIIP

Herätyskello yöpöydällä herättää Luukaksen uuteen aamuun – erittäin kovan erektion kera, jonka hän päättää hoidella suihkussa.

Lämmin vesi suihkuaa Luukaksen päälle ja Luukas tarttuu kovaan kaluunsa, liikuttaa esinahkaa hitaasti edestakaisin terskan päällä. Hän huokaisee ja painaa päänsä käsivarttaan vasten, joka nojaa vaaleaan kaakeliseinään. Käden liike nopeutuu ja Luukas sulkee silmänsä, huohottaa hieman. Hän muistaa unensa, miten todelliselta se oli tuntunut, miten hyvältä Nooa oli tuntunut hänen sisällään. Luukas ei halua vielä laueta, joten hän siirtää kätensä kiveksiinsä ja hyväilee niitä, mutta hän on liian kiihottunut pitkittääkseen tätä. Hänen kalunsa vaatii huomiota ja Luukas alkaa tosissaan liikuttaa kättään kalullaan ja hänen vielä uniset aivonsa tarjoilevat hänelle mielikuvia hänen unestaan, Nooasta ja heidän rakastelustaan. Vain kolme vetoa ja hän laukeaa vasten suihkuseinää, tukahduttaen parahduksen käsivarteensa.

Luukas nostaa kasvonsa kohti vesisuihkua. Hän mokasi täydellisesti eilen pukuhuoneessa, mutta ei saa Nooaa mielestään – ei millään. Ilmeisesti hänen vartalonsa on päättänyt himoita Nooaa – eikä hänen aivoillaan ole mitään jakoa tilanteeseen. Luukas kaataa shampoota käteensä ja miettii, miten pystyy kohtaamaan Nooan.

Kun Luukas tulee suihkusta, hän huomaa kännykkänsä välkkyvän tekstarin merkiksi. ”Tuletko sä salille tänään?” Viesti on Nooalta. Luukas haluaisi perua koko jutun, mutta tietää, ettei pysty. Hänen on pakko saada juttu tehtyä, eikä Nooa vaikuta vihaiselta. ”Joo, tulen.”