Vangitsija

Olen sitonut vangin polvilleen sänkyyn reidet levälleen. Hänen silmillään on liina, suussa kapula ja korvissa tulpat. Hän ei pysty liikkumaan eikä puhumaan, ei näe eikä kuule mitään. Mutta hän tuntee kosketuksen. Sokeana ja kuurona hän keskittyy paremmin sukupuolielimiensä tuntoaistiin.

Olen antanut hänelle aikaa miettiä mitä tapahtuisi. Hänen kyrpänsä on jäykistynyt.

Ryömin hänen alleen reisien väliin. Kulli sojottaa nyt viidentoista sentin päässä kasvoistani. Se on noin kahdeksantoista senttiä pitkä ja, kuten mies on mainostanut, rouhean paksu. Kivekset ovat kuroutuneet tiukaksi ryppypussiksi. Kalun varressa risteilee suonia, puolivälissä ne muodostavat kolmion, kuin Niilin deltan. Juuri ennen kullinpäätä varressa on pitkittäissuuntaisia poimuja, jotka ulottuvat näppyläiseen, ainakin puoli senttiä leveään terskan räystääseen. Yleisväriltään kyrpä on tummanruskea, miltei mustanpuhuva, mutta esinahan alueella väri vaalenee. Terska mollottaa otsani yllä kiiltävänä, mehukkaana, raskaana. Mikä suurenmoinen taakka. Kuin nyrkki käsivarressa. En ole ennen moista tattispalaa nähnyt kuin kuvissa. Tuntuu upealta saada vihdoinkin elävä suuryksilö käsiinsä. Tulen työntämään sen kaikkiin reikiini. Odotan sitä hetkeä värisyttävän ilon vallassa.

En ole vielä koskettanut kyrpää. Katselemisessa on kyllin. Edessäni on todellinen miehenylpeys! Kokonaan minun käytössäni. Niin kovana. Mittailen sitä katseellani suu messingillä. Se varmaan aistii ilmavirran, jonka hengitykseni aiheuttaa. Pussien karvat värisevät. Kyrpä nytkähtelee. Se odottaa. Himokkaana. Malttamattomana. Terskan reiästä alkaa tihkua kirkasta nestettä. Sitä kertyy tipaksi asti. Nousen vähän ylemmäs, avaan suuni. Sitten tipahtaa. Liukkaassa nesteessä on lievä sperman maku.

Kyrpä ikään kuin vaatii mykkänä, että alkaisin nuolla sitä. Nuolaise minua, se pyytää, anoo. Se on kuin eläin. Se haluaa, että hyökkäisin sen kimppuun kaikilla aseilla: kielellä, huulilla, nielulla, sormilla. Että se voisi purkautua. Että se saisi orgasmin. Voi raukkaa! Voi vangittua raukkaa, joka ei saa mitä haluaa. Terskaa kihelmöi varmaan. Se janoaa kosketusta. Mutta kiehukoon liemissään vielä vähän. Härnään sitä. Puhaltelen siihen. Kyrpä pullistuu aina, kun ilmavirta hivelee sitä. Anna, anna enemmän, se kerjää, ja valuu lemmenkuolaansa.

Vihdoin hipaisen kielenkärjellä terskaa. Kyrpä hypähtää karvaista vatsaa vasten. Se alkaa vaappua kieleni ja vatsan välillä. Aina kun terska laskeutuu kielenkärjelle se ponnahtaa taas ylös. Loputtomiin. Olenko keksinyt ikiliikkujan? Se valuu entistä enemmän. Huuleni ovat tahmeat limasta. Kyrpä nuijii eritteitään suutani vasten. Kuinka kauan se jaksaa? Teen siitä lopun. Kohotan päätäni ja ahmaisen terskan suuhuni. Se mahtuu juuri ja juuri. Vankini tärisee. Kyrpäkin tärisee. Mahtaa tuntua hyvältä! Terska paisuu. Se on niin lämmin ja sileä. Kuljetan kieltäni pitkin sen muhkeita muotoja. On kunnia pitää niin isoa kullinpäätä suussa. Varmaan vankini nyt tuuppisi kaluaan edestakaisin, jos olisin antanut hänelle liikkumisvaraa. Mutta hänen on vain odotettava. Hänen on odotettava kyrvänpää suussani, voimatta tehdä mitään... Vai aikooko hän kenties purkautua? Lakkaan nuolemasta terskaa. Otan sen pois suustani. En halua että sieltä tulee vielä. Tahdon nauttia kauan. Tahdon tutustua tähän isoon kulliin kunnolla. Suutelen terskaa intohimoisesti. Se on minun nyt.

Alan nuolla kyrvän vartta. Aloitan kärjestä ja laskeudun pikkuhiljaa alemmas kireille palleille asti. Ja sama uudestaan. Taaskin kyrpä poukkoilee. Se huojahtelee kuin ylipitkä lankkukuorma pakettiauton lavalla. Mikä muhkeus! Perseeni suorastaan hyräilee tietäessään minkä kaliiberin tykki siellä tänään laukeaisi. Mutta nuollaan vielä. Imetään ja suudellaan kyllin herra Rouheanpaksua, jonka sattuma on suonut osakseni. Elämä tekee joskus temppujaan. Ellen olisi vahingossa vastannut väärään ilmoitukseen... Ellei tämä top–mies olisi ollut humalassa ja halunnut kokeilla jotain uutta... Fantasioissani minä olen aina ollut se joka sidotaan. Mutta valta – valta on kutkuttavaa. Huomaan sen nyt, kun kyrpä turhaan huutaa: ”Melutaan ja syljeskellään!” – ja minä vain kaikessa rauhassa hiljaa teen mitä tahdon: nuolen ja hivelen.

Tartun kulliin kädelläni. Taas vanki tärisee. Lasken pääni patjalle. Kyrpä vuotaa. Se on kuuma. Se on niin jäykkä, ettei meinaa taipua alas suuhuni. Mutta tuleehan se sieltä lopulta. Se painuu nieluani vasten. Yritän tunkea sitä sisään. Terska on kuitenkin liian muhkea. Se ei mene, ei mitenkään mahdu. Yksikään ei ole ollut vielä mahtumatta. Panen isomman vaihteen päälle. Tuuppaan väkisin. Tämä on kunniakysymys. Mutta taidan olla nielemässä liian isoa palaa. En saa kyrpää ängettyä kurkusta alas. Voi surun päivää...Tai odotapas. Eikös se jo mennyt vähän? Nieluhan venyy, se tottuu. Yritän uudestaan. Viimeinen ponnistus. Hivuttaudun terska suussa pikku hiljaa alemmas sängyllä. Kyrpä oikenee ja tunkeutuu samalla syvemmälle. Paine nielussa kasvaa. Alan kakoa. Peruutan vähän. Mikä molo! Voi hyvät Hulkkoset. Uusi yritys. Rentoudun. Tässä tarvitaan nyt joogan apua. Tyhjennä mielesi. Anna kyrvän tulla sisään. Ja vähitellen muhkea, pehmeä, lämmin, liukas raivaa itselleen tilaa. Näen mielessäni miten terskansilmä tuijottaa kaihoten alas ahtaassa onkalossaan. Se tahtoisi tunkeutua kurkkutorveen, valloittaa sen, vyöryä rajan yli kuin Hannibal norsuillaan. Ja eikös se jo melkein... No nyt! Se nuljahtaa läpi. Eläköön! Se on työntynyt kurkusta alas. Voi ilon päivää! Paksu kyrpä! Yli puolta vartta myöden suussa. Se on naulinnut minut. Olen tupaten täynnä hyvältä maistuvaa kuumaa mulkkua, onnen kyyneleet silmänurkissa. Kullin varsi venyttää nieluni äärimmilleen. Mutta koetan ahtaa sitä vielä vähän lisää. Se on niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Tähän tällaiseen tulee himo. Ja se menee! Se suostuu tulemaan. Pikku hiljaa huuleni liukuvan kyrvänvarren ympärillä kohti häpykarvoja. Vihdoin mulkku pääsee ahtaan matkansa perille, olen saanut otettua sen tyveen asti. Voi veikkoset! Nyt minä omistan sen!

Sitten kyrpä pettää minut. Se alkaa sykkiä. Se pentele tulee, purkautuu kurkkuuni omia aikojaan, varoittamatta. Olisin halunnut naida sitä suullani. Mutta kulli ei kestänyt, ei jaksanut odottaa. Suussani oli liian ihanaa. Sperma valuu ruokatorvessa, tunnen sen. Pettymyksestä huolimatta hetkessä on jotain monumentaalista. Suuhun kertatyönnöllä purkautuva kyrpä on nautinnon taidetta. Olen antanut sille hurmion yhdellä ainoalla pitkitetyllä sisään otolla. Nyt se alkaa jo pehmetä. Annan sen vetäytyä itsestään ulos suusta. Kun terska ehättää huulieni kohdalle imaisen siitä viimeiset tipat. Kulli lerppuu nyt silmieni yllä vielä vähän turpeana, kosteana, limaisena, lihaisena, tyytyväisenä. Nieluni on arka. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen erä. On aika odottaa. Minulla on vielä käyttöä tuolle mulkulle.

Karvainen persevako päilyy himmeänpunaisena silmieni edessä. Olen voidellut sitä rypsiöljyllä. Se supistelee, aukoo suutaan. Se on tohkeissaan. Se elehtii. Hamuaa. Jotain. Edes jotain sisäänsä. Mikä härski pantomiimi! Tökkään sitä sormellani. Se puristuu sormenpään ympärille, tahtoo imaista sen syvempään. Se inuu lisää täytettä, jotain paksumpaa, se rukoilee sitä. Aion kuitenkin puuhata persereiän parissa vain niin kauan, että vangin kulli taas jäykistyy. Ottaisin sen suoleeni vaikka mikä olisi. Väen vängällä. Ehdottomasti haluan työntää tuon muhkeuden kankkujeni väliin. Haluan pakahtua siitä. Ryömisin sen alle ja sitten peruuttaisin orin talliin. Sitä minä odotan. Sen takia puolijäykkä kaluni on kastellut housujani koko session ajan.

Vanki kavahtaa kun rautalankalenkki sujahtaa persereikään. Hänellä ei ole aavistustakaan. En ole puhunut tästä etukäteen mitään. Se etu sitomisessa, tässä vallassa on: voi yllättää, eikä vastalauseilla ole sijaa. Kiedon toisen rautalangan hänen esinahkansa ympärille, terskan jätän tuppeensa. Napsautan rautalankoihin ESTIM–laitteen johdot. Käännän virran päälle. Laite alkaa lähettää hitaalla sykkeellä mietoa sähkövirtaa, joka kulkee peräaukon sulkijalihaksesta esinahkaan. Vanki hätkähtää tuntiessaan sen. Sitten hän innostuu. Nyt hän yrittää jo nussia ilmaa veltolla kyrvällään. Riisun housuni. Voitelen peräaukkoni valmiiksi. Nuolen vangin pusseja. Imaisen ne suuhuni. Katselen välillä mitä hänen kyrvälleen tapahtuu. Siitä valuu taas. Se on hurmioitunut sähköisistä huomionosoituksista. Tiedän miltä sykäykset tuntuvat. Ne ovat kuin kutkutusta ihon alla, kuin kärpänen pyrähtelisi ja kävelisi kyrvän sisällä tai persereiän suulla. Se muistuttaa hiukan sitä sietämätöntä kutkutusta kun orgasmi on juuri tulollaan. Otan vangin kiimalimaa sormiini ja hieron sitä muniini kuin jotain lannoitetta. Ehkä minunkin munani kasvaisivat siitä saman kokoisiksi kuin vangilla. Hänen kyrpänsä on alkanut turvota, vaikka purkautumisesta on vasta puoli tuntia. Lisään virran voimakkuutta. Hänen peräaukkonsa supistelee voimakkaasti, kuin tahtoisi hotkaista koko ESTIM–laitteen sisäänsä. Todellakin: persereiän pirulainen haukkoo henkeään kuin hukkuva. Se huvittaa minua. Mahtaapa tehdä eetvarttia! Ja kyrpä sen kuin kasvaa lisää. Tökin sitä sormellani, keinutan sitä. Kun mulkku paisuu sen heilahdukset pitenevät, tulevat raskaammiksi. Seuraan kasvun ihmettä. Olen hunajaisen odotuksen tunnelmissa. Kulli on menossa valmiusasentoon. Terska työntyy esiin tupestaan. Runkkaan mulkkua hellävaraisesti. Haluan tehdä siitä teräksenkovan. Ja se kovenee. Idän pikajuna punaisine terskavetureineen, valmiina puksuttamaan pimeään ruskeaan tunnelin. Melkein jo tunnen sen sisälläni.

Persereikääni kihelmöi aivan kuin sillä olisi oma tahto. On aika voidella vangin kulli. Voitelen sen kuin kuninkaan. Mikä mollukka se onkaan! Pian peruuttaisin sitä päin, pakottaisin raivaamaan tien sisääni. Se on valmis. Siirrän rautalangan terskan tyveltä kivesten ympärille. Jätän virran päälle. Lisään vähän tehoa, nopeutan sykettä. Minulla on käytössäni elävä sähkömulkku! Ryömin sen alle. Se liukuu selkärankaani pitkin, selkään jää limavana. Ohjaan terskan reikääni vasten. Se on nyt hollilla. Sillä on hartiat kuin ladon ovet. Se on valmis tunkemaan sisään ovipielet rytisten. Tuo himokas iso mulkunpää. Se haluaa tulla läpi. Sitä ei tule estämään mikään. Tuuppaan persettäni sitä vasten. Varovasti. Annan anuksen ensin tutustua siihen. Tuuppaan hitaasti aina vähän lujemmin. Aukkoni venyy terskan ympärille, päästää sitä kerta kerralta vähän sisemmäs. Tule, poika, kurkkaamaan, millainen tunneli tässä on kyseessä!

Tämä vaihe on aina paras. Matkan alku. Ei vielä sisällä, mutta menossa – kun tietää, että se on tulossa. Kun ei ihan varmasti tiedä, mahtuuko se. Voi että se on jäykkä. Niin lämmin ja kova. Niin iso. Haluan antaa sille. Tule ja ota! Saa! Haluan antaa sinulle, kyrpä, persettä. Paljon ja pitkään. Haluan antaa sinut, herra Rouheanpaksu, lahjaksi perseelleni.

Teen ratkaisevan työnnön. Kirpaisun saattelemana kullinpää nuljahtaa sisääni. Olen vihdoinkin kyrvänvarteen lävistettynä. Puristelen sitä. Terska on aivan sulkijalihakseni takana, sisäpuolella. Lypsän sitä. Rutistelen sitä. Se on perseeni sylissä. Se on kuin tomaatti. Kuin muna. Ja matka jatkuu. Peruutan lisää. Varsi liukuu syvemmälle. Tule, poika, tule. Tervetuloa! Ota minut kokonaan. Nussi minua. Nussi! Änkeä sinne sisään vaan, roikale, tule pohjaan asti. Pyydän! Kiitos, kiitos! Jumalauta, mikä kyrpä! Tule, poika, tule! Tule ja murjo minua. Revi! Raiskaa! Koko kyrpä on suolessani tyveä myöten. Sen pää painaa suolenmutkaa.

Liikun äärettömän hitaasti edes takaisin, milli kerrallaan. Niin voin tuntea mulkun koko pituudeltaan, koko olemukseltaan, tunnustella sen täyteläistä, kovaa mutta silti sametinpehmeää pintaa. Kyrpä, tiukassa hyväilyssä, kulkee kuin valtava petomainen etana pohjaan ja takaisin. Päästän terskan pulpahtamaan ulos. Haukkaan sen heti taas sisään. Persereiästäni on tullut ahne suu. Tästä se pitää. Se haluaa tuhansia tunkeutumisia. Toivottu vieras! Sinä Palvottu, tunne suoleni lämpö ja pehmeys! Tunne sen raivoisa kyrvänjano. Puristelen sinua. Tuntuuko? Tuntuuko, kun sinua janotaan? Kun vähän vääntelehdin, kosketat prostataani! Mikä hyväily! Mikä irstas hieraisu. Kuin lähtökäsky siemenille.

Huomaamatta vauhtini kiihtyy. En voi sille mitään. Villiinnyn. Alan puskea voimalla. Tuuppaan munaa sisääni kuin viimeistä kertaa. Haluan ahmaista sen. Haluan syödä sen perseelläni. Se lävistää minut yhä uudelleen. Tule syvemmälle, syvemmälle, jumalauta! Pakko saada enemmän. Haluan että kasvat paksuutta! Paljon. Kaksinkertaiseksi! Pane minua kyrpä! Puristan sinua kaikin voimin. Hiero perseeni vereslihalle! Hamuan oman kullin käteeni. Runkkaan sitä. Saan melaa suoleeni! Saan kyrpää perseen täydeltä! Punainen helvetin iso mulkunpää junttaa minua. Mikä onnen poika! Voi minä onnen poika! Voi jumalauta että se tuntuu hyvältä. En voi saada sitä kyllin. Voi tätä ähinää! Voi tätä huokailujen valtamerta. Oi sinä iso kyrpä, pane! Pane minua! Armotta! Nussi! Nussi minua saatanan halko!

Minulta tulee. Ja tulee. Pitkään. Paljon.

Rauha.

Mulkku on yhä perseessäni. Se on vielä jäykkänä. Se raukka ei ole purkautunut. Liu`utan sen ulos. Käännyn selälleni. Hivuttaudun sen alle. Niskani kastuu omaan spermaani. Kyrpä ei ole paskassa. Olen huuhdellut suoleni hyvin. Haluan antaa palkinnon hyvästä panosta. Runkkaan. Terska nuljahtelee kieltäni vasten. Haluan että kulli ampuu suuhuni. Anna minulle satsisi. Sinä saat nyt tulla. Ole hyvä!

Ja pian sieltä tuleekin. Terska pingottuu ja alkaa sylkeä. Ei paljoa, ei voimalla. Sopivasti. Melkein kaikki tippuu kielelle. Osa lentää silmään ja sieraimeen. Imen kullin tyhjäksi. Katselen sitä. Nuuhkin sitä. Se vaikuttaa tyytyväiseltä. Se ei sano mitään. Se lepää kuin maratonin jälkeen. Irrotan rautalangat. Irrotan kangassiteet. Vanki rojahtaa sängylle selälleen. Hän ei edelleenkään näe eikä kuule mitään. Sidon hänet heti uudestaan, selälleen. Aikomukseni on lähteä vielä ratsastamaan.