Marcus

Kuulin naapurin rouvalta, että taloyhtiöömme muuttaisi uusi perhe. Mies, vaimo ja kolme kaunista lasta. Naapurini kertoi tuntevansa tämän perheen entuudestaan ja kertoi muun muassa sen, että perheen isä on työskennellyt nuoruudessaan ihan miesmallina Anttilan kuvastojen sivuilla. Uteliaisuuteni jotenkin heräsi siinä vaiheessa kun osuin tämän uuden naapurimme perheen pään kanssa nokakkain ja esittelimme itsemme kädestä pitäen. Hänen nimensä oli Hans. Mies oli saanut työpaikan paikallisesta vakuutusyhtiöstä. Kerroinkin katselleeni jo itsellenikin kotivakuutusta, vaikkei asia niin ensisijaisen tärkeältä silloin tuntunutkaan.

”Käyhän siellä työpaikallani, minulta saat kyllä parhaat neuvot, millainen vakuutus sinun on järkevää ottaa”, Hans virkkoi.

Eikä aikaakaan kun jo istuin hänen asiakaspalvelutiskillään. Tämä komea ja isokokoinen mies kertoi kotivakuutusten eduista ja hinnoista ja minä huomasin kuuntelevani ja katselevani Hansia lumoutuneena. Klassisen komeat sopusuhtaiset kasvot, tuuheat tummat hiukset sekä suorastaan kutkuttavan miellyttävä puheääni…ja miten täyteläiset huulet. Huomasin kiinnittäväni huomiota enemmän Hansin sympaattiseen olemukseen kuin kotivakuutuksen hintavertailuun… Kohta Hans nousi ja sanoi hakevansa pari esitettä sekä lomakkeen joka minun tulisi täyttää. Hän nousi ylös, kääntyi eteeni selin ja alkoi etsiä hakemiaan papereita takana olevasta kaapista. Hieman päälle nelikymppisen miehen olemukseen näytti kertyneen nyt jo jonkin verran lisäkiloja, lähinnä vatsan seutuville, mutta muutoin Hans vaikutti olevan tosi timmissä kunnossa. Suorat sileät pitkät housut olivat ihonmyötäiset ja tosi houkuttelevat hänen päällään. Kiinnitin huomioni myös jalkovälissä olevaan kohoumaan. Hänellä olisi varmasti tosi suuri kalu, tuollaisella isolla miehellä. Hänellä oli myös iso, mutta hyvinmuodostunut takamus joka puristui houkuttelevasti hänen taipuessaan alaspäin ottamaan jotain alimmalta hyllyltä. Viisarissani värähti ja ajatuksissani riisuin hänet… Mitenkäs se yksi laulu menikään ”Jos sais kerran reissullansa…”

Kului muutama kuukausi ja se oli vapun seutua kun tapahtui jotakin ihanaa. Kesä teki vahvasti tuloaan, harvoin vappuna oli vielä näin lämmin. Päätin lähteä juhlistamaan sitä paikalliseen kuppilaan. Minulle ei ollut suuri yllätys, että Hanskin oli siellä. Pienellä paikkakunnallamme jutut liikkuvat tiuhaan ja olin kuullut että Hans oli tuttu vieras täällä, joka nähtiin siellä lähes joka viikonloppu – useimmiten aikamoisessa jurrissakin. Ja aina yksin, koskaan ei kuulemma ollut vaimo mukana matkassa tai muita ystäviä. Ajauduimme tietenkin hetimiten toistemme seuraan. Hans tuntui olevan jo ehtinyt ottaa useammankin kuin yhden – ja nytkin hän tilasi itselleen jo useamman viskipaukun samanaikaisesti ja tarjosi myös lasillisen minulle. Ilta kului kyllä oikein rattoisasti ja juttu luisti Hansin kanssa hyvin. Puhuimme elämän syvemmästäkin olemuksesta ja huomasimme ajatustemme olevan varsin samankaltaisia. Hansille oli helppo puhua mistä vain ja hän vaikutti hyvältä kuuntelijalta.

Jossain vaiheessa hän kyseli sitäkin, että kuinkas minä näin hyvännäköinen nuori mies edelleen vain sinkkuna elelen. Hans vaikutti niin luotettavalta, että paljastin suoraan olevani ”niitä miehiä”. Hän ei tuntunut hämmästyvän lainkaan, vaan pisti tuon seikan ikään kuin kiinnostuneen oloisena merkille. Jälleen huomasin olevani melko lailla hänen lumoissaan kuten hänen työpaikallaankin. Ympäristö oli vain nyt huomattavasti vapautuneempi kuin viimeksi. Keskustelimme valomerkkiin asti jonka jälkeen aloimme tehdä poislähtöä.

Olin tullut baariin polkupyörällä ja Hans kävellen. Olin itsekin jonkin verran laitamyötäisessä mutten liikaa. Hanskin vaikutti kuin olisi hiukan selvempi kuin olin luullut. Ehdotinkin hänelle, että voisin viedä hänet tarakallani kotiin. Kyllä me varmaan olimmekin melkoinen näky jos joku siihen aikaan aamuyöstä sattui meidät näkemään. Ajamiseni oli yhtä siksakkia: minä nuori mies ohjaamassa ja tämä iso uros tarakallani. Huomasin kiihottuvani hirveästi kun Hans piti tiukasti kiinni vyötäröstäni. Oi, pääsisipä lähemmäksi häntä…Yhtäkkiä pyöräni ei pysynytkään enää tiellä vaan ajoin vahingossa liian reunaan. Niinhän siinä kävi että mukkelismakkelis ja löysimme Hansin kanssa itsemme katuojasta vieretysten.

Onneksi kumpaankaan ei sattunut sen pahemmin ja tilanne laukesi hillittömään nauruun. Siinä hohotellessame yhtäkkiä halasimme toisiamme. Ilmassa oli jonkinlaista sähköä – siitä kertoi viimeistään Hansin seuraava siirto. Hänen kasvonsa vakavoituvat, hän tempaisi pääni käsiensä väliin ja suudella moiskautti minua suulle! Minä olin juonessa mukana, tällaisestahan minä olin haaveillutkin ja nyt se tapahtui todella minulle. Vastasin ahnaasti hänen suudelmaansa. Kuinka ihanilta hänen suloiset, täyteläiset tuntuivatkaan omillani. Se oli pitkä pusu! Hans vaikutti varsin kiihkeältä ja hänen levottomat kätensä olivat selvästi menossa vielä pidemmälle. Ne kourivat minua jalkovälistä ja hamusivat paidan alle pitkin paljasta ihoani. ”Markus, Markus”, hän kuiskaili nimeäni. Hätkähdin sitä kun tajusin meidän olevan edelleen ns. ”julkisella paikalla”. ”Hans, siirrytäänkö hieman rauhallisempaan paikkaan?”, ehdotin. Mutta minne? Olimme metsäreitin varrella josta poikkesimme syvemmälle metsään.

Kuljimme kädet tiukasti toistemme ympärillä kuin joku pariskunta ikään. Painoin kourani toiselle Hansin pehmeistä pakaroista ja puristelin sitä samalla. Ajatella, kohta varmasti saisin maistaa kunnolla tätä herkkua. Maa oli onneksi jo varsin kuivaa ja pian löytyikin oivantuntuinen ”lemmiskelypaikka” sammalmättäältä erään valtavan suuren kuusen juurelta. Hans tuntui myös käyvän ihan kuumana. Hän paljasti, että hänkin oli hekumoinut minusta jo pidemmän aikaa ja kuulemma jopa runkkaillut pari kertaa minua ajatellen. Uskomatonta! Vaikka olin jonkinlaista sähköä väliltämme havainnutkin, niin olin luullut sen olleen vain omaa toiveajatteluani.

Avasin Hansin housujen vetoketjun ja sain esiin hänen koko komeutensa. Miten mahtavankokoinen hän olikaan kaikessa miehuudessaan. Sitten minä otin Hansilta ahnaasti suihin…Hän voihki ja nytkähteli ja murahdellen päästi koko lastinsa suuhuni. Sitten koitti minun vuoroni ja enempiä empimättä sanoin ”Hans, mä haluun sut, saanko naida sua perseeseen?”. Enempiä empimättä Hans veti housunsa kinttuun ja kääntyi kontalleen seliin minuun päin. Nyt näin hänen mahtavan, herkullisen pyllynsä paljaana ensimmäistä kertaa ja laukesin melkein jo pelkästä näystä. Olin aivan kiihkona ja kävin perseeseen käsiksi kuin saaliiseen. Enempiin esileikkeihin ei ollut nyt aikaa vaan raivasin kerralla tieni Hansin ”pyhimpään”, melkein väkivalloin survaisin kaluni kokonaan hänen sisälleen. Voi taivas, mikä nautinto oli tuntea hänen lämpönsä munani ympärillä! En ehtinyt montaa työntöä tehdä kun sain elämäni siihen asti mahtavimman orgasmin ja tyhjensin koko lastin häneen…

Tuo kerta oli eräällä tapaa hyvin ikimuistoinen eikä se onneksi jäänyt viimeiseksi. Ystävyytemme Hansin kanssa syveni ja me harrastimme seksiä lukuisia kertoja hänen vieraillessaan jatkossa minun poikamiesboxissani. Hans oli ihana rakastaja ja joskus hän jäi luokseni koko yöksi. Keskustelimme myös paljon ja hyvin syvällisellä tasollakin. Hän kertoi avioliitostaankin. He olivat kuulemma onnellisia elämäänsä vaimonsa kanssa, mutta heidän seksielämänsä oli nuupahtanut vaimon haluttomuuden vuoksi. Heillä oli ns. ”vapaa suhde” eli Hansilla oli kuulemma oikeus harrastaa seksiä myös muiden kanssa. Vaimo oli kuulemma menettänyt kokonaan kiinnostuksensa seksiin, mutta Hans oli iso mies ja hänellä oli isot halut. Hänellä oli jokunen rakastajatarkin.

Hansin vaimo oli myös tietoinen miehensä bi-seksuaalisuudesta, mutta sitä hänen ei tarvinnut tietää että miten syvä ystävyys meillä naapurin pojilla oli. Ainoa varjopuolena Hansissa oli se että hän käytti melkoisesti alkoholia, aina vain enemmän. Se alkoi pian näkyä myös hänen olemuksessaan, vaikka minulle hän oli kyllä aina se komea naapurin Hans, johon olin ihastunutkin. Ystävyytemme kesti noin viiden vuoden verran. Enkä usko, että se olisi loppunut vielä tänä päivänäkään ellei Hansilla olisi ollut niin heikko sydän. Lääkäri oli jo yhdessä vaiheessa antanut Hansille vaihtoehdon että joko viina vai hänen henkensä. Niin syvällinen ja ihana ihminen kuin Hans oli niin hän ei kuitenkaan osannut arvostaa tarpeeksi elämän lahjaansa. Niinpä eräänä päivänä Hans vain lähti - menehtyi sydänkohtaukseen kesken työpäivän. Surin Hansia pitkään ja vierailen säännöllisesti hänen haudallaan. Nyttemmin suru on vaihtunut lohduksi ja muistelen lämmöllä noita vuosia jotka minulla hänen kanssaan oli. Sydämessäni tulee olemaan aina paikka naapurin komealle Hansille.