Mikhe..

(KORJATTU VERSIO)

Juup tässä ois nyt jatkoo tarinalle "Pelkoja ja Bileitä"

***********

Jani katseli seinällä olevaa kalenteria, oli hänen syntymäpäivänsä eikä kenestäkään ollut kuulunut mitään vähään aikaan. Hänen mieleensä muistui kaikki mitä kahden kuukauden sisällä oli tapahtunut. Timosta, Makesta ja Kallesta oli tullut hänen parhaita kavereita. He olivat melkein joka päivä touhuamassa jotain porukalla ja Jani oli aina pyydetty mukaan, mutta nyt ei kenestäkään ollut kuulunut koko viikkoon mitään eikä kukaan ollut soittanut tai lähettänyt edes tekstiviestillä onnittelua.

“Ehkä ne ei muista että mulla on synttärit.” Jani mietiskeli itsekseen surullisen näköisenä tuijottaen kalenteria.

Janin mieleen muistui ensimmäinen tapaamiskerta virallisesti poikien kanssa, Yö Timon luona sohvalla, Jipun kappale jota Timo soitti hänelle samana iltana. Silloin Jani oli saanut elämänsä ensimmäiset tosi ystävät.

Saman aikaisesti.

“Onko se nyt selvä? Voiko mä laittaa jo viestin? Timo kysyi Kallelta puhelimessa.

“On joo laita vaan kaikki on valmista, boolikin on jääkaapissa jo valmiina.” Kalle vastasi puhelimen toisesta päästä.

“No hyvä, mä laitan viestin heti. Moi” Timo sanoi vielä puhelimeen ennen puhelun lopettamista. Timo alkoi näppäilemään puhelimeen viestiä: Tuu Kallen luo 6 maissa, ota baarin sopivat vaatteet.

Hetken kuluttua Janin puhelin päästelee tuskaista viestiääntä. “Vois joskus kyllä vaihtaa ton äänen.” Jani miettii noustessaan sängyltä ottamaan puhelinta. Hänen kasvoilleen nousee himan pettynyt hymy luettuaan viestin. “Hyvä puoli on että pääsee edes omassa mielessään juhlimaan syntymäpäiviä.” Hän pohti.

Timo käveli rappukäytävää ylös äidiltä lainattu kakkukupu kädessään. Kakku ei ollut kovin kummoisen näköinen sillä Timo oli sen itse tehnyt alusta loppuun asti äidin antamien ohjeiden mukaan. “Ajatushan se tärkein on.” Timo mietti katsoen epämääräisen näköistä kakkua kuvun läpi. Hän soitti ovikelloa oven tuli avaamaan Make booli lasi kädessään: “Missä sä oot viipyny, mä luulin et se on Jani.”

“Piti vielä kuorruttaa tää kakku.” Timo vastasi näyttäen kakkua Makelle, joka repesi railakkaaseen nauruun kakun nähtyä.

“Varsinainen taidon näyte, ehkä sun kannattaa jättää leipominen niille jotka sen osaa.” Make naureskeli.

“No ensimmäinen kakku minkä elämässäni olen leiponu ni ei sitä kauheasti voi odottaa.” Timo koitti puolustella kakun karua ulkonäköä. Kalle oli keittiön puolella laittamassa boolimaljaa juuri pöydälle valmiiksi, kun Timo tuli kakun kanssa. Kalle meinasi pudottaa boolimaljan lattialle vilkaistessaan kupuun päin.

“Ei hyvänen aika sä oot taitava.” Hän alkoi nauraa Timolle.

“No nyt hiljaa jo kakusta, tee ite parempi.” Timo sanoi jo melkein suuttuneesti.

“Hyvä on, hyvä on, kunhan kiusaan.” Kalle sanoi koettaen hillitä nauruaan.

“Joko se kello on kohta kuus?” Kakkua pöydälle asettava Timo kysyi etsien kelloa seinältä vaikka varsin hyvin tiesi että Kallella ei ollut kelloa seinällä joka näkyisi keittiöön.

“Se on just tasan.” Make huudahti olohuoneesta. Timo ja Kalle siirtyivät myös olohuoneen puolelle saatuaan lasilliset boolia.

Muutaman minuutin päästä ovikello soi uudestaan. Kalle meni avaamaan ovea Timo ja Kalle perässään.

“Paljon onnea” Pojat huusivat yhteen ääneen, huomattua Janit oven takana. Jani ei kerinyt sanomaan mitään kun Timo oli jo halaamassa häntä:

“Onnea” Timo sanoi rutistaen tiukasti Jania. Kalle ja Make halasivat myös vuorollaan Jania.

“Kiitos ihan älyttömästi, mua alko ihmetyttää kun teistä ei ole mitään kuulunut koko viikolla.” Jani sanoi häkeltyneenä onnesta.

“Meillä on ollu vähän kiireitä.” Make vilkaisi Timoa ja Kallea.

“Ai jaa.” Jani tokaisi vain siirtyessään poikien perässä keittiöön. Hänen silmät pyörähtivät melkein päässä kun hän huomasi boolin ja kakun.

“Ootte tehny kakunkin.” Hän sanoi koettane pidätellä naurua samalla, katsoessaan kakkua.

“Timo sen väsäs.” Kalle huomautti naurahtaen.

“Saa sille nauraa. Niin noikin teki kun näki sen.” Timo sanoi huomatessaan miten vaikea Janin oli pidätellä nauruaan.

“Toivottavasti se maistuu paremmalle kun näyttää” Hän jatkoi. Jani hillitsi silti naurunsa ajatellen että ajatushan se tärkein on.

“Sankari saa alottaa sen, jos uskaltaa.” Make naurahti painottaen lauseen loppuosaa. Jani otti kakun viereen asetetun veitsen ja alkoi leikata.

“Älyttömän hyvää, sata kertaa parempaa miltä näyttää.” Jani totesi maistettuaan kakkua.

“No sit sitä uskaltaa maistaa.” Kalle hymyili ivallisesti Timolle.

Illan mittaan pojat saivat booli astian tyhjäksi ja päättivät lähteä baariin.

Baariin päästyä pojat hakivat juomaa ja siirtyivät istumaan tanssi lattian lähelle, sillä Jani piti tanssimisesta. Heti ensimmäisenä Jani kiinnitti huomiota miten paljon taas oli kaikkia tuttuja liikenteessä, niin kuin yleensäkin. Oikeastaan kaikki tutut ketä Janilla nykyisin oli, olivat tulleet tutuiksi Timon, Maken ja Kallen kautta.

“Moi ja onnea Jani.” Sami tuli poikien pöytään.

“Kiitos” Jani aloitti kummastuneesti.

“Ai säkin tiesit et mulla on synttärit” Hän jatkoi kysyvästi katsoen Samiin.

“Joo, hyvä jos siitä ei koko kaupunki tiedä.” Sami aloitti, mutta Timo tönäisi häntä vaivihkaa kyynärpäällä.

“Miten niin?” Jani kummasteli.

“Äh se oli vaan heitto.” Sami korjasi tajuttuaan Timon tönäisystä että oli puhunut liikaa.

“Ai jaa, se oiskin kyllä ollu liikaa.” Jani naurahti.

“Mites teillä alku ilta meni?” Sami kysyi virnistäen.

“Oliko Timon tekemä kakku hyvää?” Hän jatkoi nauraen.

“Oli parempaa miltä näytti.” Kalle ennätti vastaamaan.

“Joo mä kyllä näin sen luomuksen kun kävin Timon luona aikasemmin.” Sami sanoi.

“Siinä se ensimmäinen taidon pilkkaaja taas naureskelee.” Timo sanoi koettane katsoa Samia pahasi.

“No elkäähän nyt, hyvää kakkua se oli.” Jani puolusteli.

“Pakko se on myöntää.” Make viimein suostui myöntämään.

“Mut mä lähden katsoo mitä Sannalle kuuluu.” Sami sanoi katselleen ympärille näkyisikö hänen tyttöystävää.

“Joo me tässä kuunnellaan jos tulee jotain hyvää musiikkia.” Timo sanoi Samille.

Vähän ajan päästä Jani huomasi jääneensä yksin pöytään istumaan. Timo oli lähtenyt DJ kopin luokse jututtamaan DJ:tä, Kalle näytti olevan tiskillä ja Make juttelemassa joidenkin tyttöjen kanssa. Jotenkin yksinäinen olo valtasi Janin mielen, koska kukaan ei tullut juttelemaan enää hänen kanssaan. Kaikki hänen tuttunsa olivat jossain menossa juttelemassa toisten tuttujen kanssa, eikä Jani viitsinyt mennä juttelemaan kenellekään tai oikeastaan häiritsemään toisten keskusteluita.

Tanssilattialla oli muutamia ihmisiä eikä hän tuntenut ketään niistä, joten hän ei viitsinyt yksin mennä tanssimaankaan.

Kappale loppuu ja DJ:llä on jotain sanottavaa.

Kaiuttimista alkaa kuulua: “Tämä seuraavan kappaleen myötä toivotetaan paljon onnea Janille.” Kaikki Janin tutut alkavat taputtaa ja vislaamaan. Kaiuttimista alkaa seuraavaksi kuulua yksi Janin lempi kappaleista: Basic Element - I'll Never Let You Know. Kappaletta ei ole baarissa aiemmin voitu soittaa koska sitä ei ole koskaan ollut. Tanssi lattia tyhjenee koska kappale on vielä tuntematon siellä valmiiksi oleville, muutama jo niin humalassa oleva jää vielä notkumaan reunoille joille menee mikä tahansa siinä tilassa. “Kun viitsis mennä tanssimaan.” Jani mietiskelee. Yllättäen Timo lähtee DJ kopin luota kohti tanssilattiaa ja alkaa tanssia, mutta vielä suuremmaksi yllätykseksi Kalle ja Make lähtevät samaan aikaan tanssilattialle ja alkavat tanssia samassa tahdissa Timon kanssa. Jani on aivan häkeltynyt sillä Kalle ei mikään hyvä tanssia tosissaan ole ja Make harvemmin tanssii ja nyt he tanssivat kuin musiikki videolla olevaa koreografiaa. Jani aivan lumoutuu tästä, eikä itse lähde tanssimaan vaan jää katsomaan onko tämä totta. Hetken kuluttua muutamia poikien kavereiden tyttöystäviä liittyy tanssimaan mukaan samaa koreografiaa kuin pojat. Jani on aivan ällikällä lyöty. Kappaleen jälkeen kaikki baarissa oliat alkavat taputtamaan aivan vimmatusti.

Pojat tulevat Janin luokse.

“Ton takia meillä oli kiireitä koko viikko, meidän piti kehitellä tollanen yksinkertanen juttu ja saada porukkaa mukaan siihen.” Timo sanoi hymyssä suin.

“Tuo oli meidän synttäri lahja sulle.” Make hengästyneenä saa sanotuksi.

“Sähän oot puhunu et ois hienoo jos baarissa ihmiset vaan alkais tanssia Nikun musiikki videoissa.” Timo jatkoi selitystä.

“Kiitos teille, se oli ihan mahtavaa.” Jani kiittelee tohkeissaan.

“Hienompaa mitä mä edes kuvittelin, kun vielä Kalle ja Makekin pysyitte mukana.” Jani jatkaa.

“Ihmettelin itkekin miten pysyin mukana.” Make myöntää.

“Varmaan johtu siitä et harjoteltiin niin paljon.” Kalle sanoo väliin.

“Mun pitää käydä kiittämässä vielä Sannaa, Saria ja Kaisaa.” Janin hymy ei näytä hyytyvän millään.

“Joo käy ihmeessä, ne oli joka harjoituksissa mukana ja opastamassa.” Timo sanoi ennen kuin Jani lähti etsimään tyttöjä.

Tiskiltä Jani löytää tytöt.

“Kiitos ihan älyttömästi teillekin.”

“Ai joo, ole hyvä ja paljon onnee sulle.” Sanna halaa Jania. Muutkin tytöt halaavat ja onnittelevat Jania.

“Hyvä että pidit esityksestä, Kalle ja Make oli aika hankala saada oppimaan toi juttu.” Kaisa naurahtaa.

“Niin mä voin kyllä uskoa että on ollu.” Jani yhtyy nauruun.

“Oli se kyllä aika jännä tunne tanssia tollein baarissa samalla tavalla porukassa.” Sanna sanoo mietteliäästi.

“Niin oli.” Sari yhtyy Sannan sanoihin.

“Huomasitko muuten et me oltiin otettu aika paljon sun tanssi tyylistä tohon.” Sari jatkaa.

“Joo huomasin, ei ne välttämättä ihan typeriä sit olekkaan, vaikka aina olen luullut.” Jani sanoo iloisesti.

“Kiitos vielä teille, mä lähden katsomaan joko se Make saa happee kunnolla.” Hän jatkaa.

“Joo. Käydään vielä tänään tanssimassa toi kappale uudestaan se on hyvä.” Kaisa huikkaa Jainin perään.

“Käydään ehdottomasti.” Jani ennättää vielä huutamaan ennen kuin katoaa väkijoukkoon.

Jani saapuu takaisin pöytään.

“Oli kyllä aivan mahtava toi.” Hän sanoo.

“Mukava että tykkäsit.” Timon kasvoille nousee hymy.

“Mä ajattelin ettei siitä tulis mitään kun on ottanu viinaa.” Kalle näyttää mietteliäältä.

“Mutta hyvä että se onnistu noin hyvin silti.” Hän jatkaa.

“Mä olin kyllä koko aika sitä mieltä että siitä ei tule mitään.” Make naurahtaa.

“Enkä kyllä uskonu että tanssiminenkin voi olla noin rankaa, toi kävis melkein treenistä.” Make jatkaa.

“Se on kyllä totta.” Kalle myöntää.

“Mun pitää käydä vessassa.” Jani toteaa kesken keskustelun ja poistuu vessaan.

Juuri kun Jani on kerennyt hoitaa asiansa vessassa Timo tulee vessaan ja menee koppiin.

“Ei kai sua okseta?” Jani kysyy ennen kuin Timo kerkeää kadota näkyvistä.

“Ei mut mä oon tottunu hoitamaan asiani täällä.” Timo vastaa kopista.

“Vai niin” Jani tuumaa pesten käsiä samalla. Vessaan saapuu Ville.

“Ai täällä se hintti ollu käteen vetämässä, oliko ne urheilijapojat tanssimassa niin kiihottavia?” Ville kysyy tylysti Janilta. Jani ei vastaa mitään.

“No hei hintti, vois vastata ku kysytään.” Jani jatkaa samaan ivalliseen sävyyn inttämistä. Timo tulee vessan kopista ulos raivostuneen näköisenä ja kävelee suoraan Villeä kohti. Villen kasvoilta häviää ivallisuus ja tilalle tulee paniikki.

“Pidä turpas kiinni, etkö sä vittu voi tajuta sitä jo?” Timo sähähtää ottaen Villeä paidan kauluksesta kiinni samalla tönäisten tämän seinää vasten. Ville ei vastaa mitään Timolle.

“Hä pidätkö sen turvan kiinni?” Timo kysyy uudestaan kohottaen samalla toisen nyrkkinsä.

“Pidän pidän.” Ville söpertää.

“Muistakin pitää.” Timo tönäisee uudestaan Villeä seinää vasten. Samaan aikaan Jani ohittaa Timot hiljaa ja poistuu vessasta. Timo lähtee Janin perään.

“Kiitos.” Jani sanoo surullisella ja pelokkaalla äänellä, Timon ilmestyttyä hänen vierelle.

“Ei tossa mitään, alkaa vituttaa tollaset turhat paskan jauhajat, jotka ei tajua pitää päätänsä kiinni.” Timo selittää yhä raivon vallassa.

“Sulla on muutenkin ollu tarpeeksi vaikeeta.” Hän jatkaa rauhoittuneemmin.

“Mä koitan nykysin olla välittämättä noista.” Jani sanoo hiljaisella äänellä joka juuri ja juuri kantaa melun yli Timon korviin.

Ilta kuluu hauskaa pitäen ja on jo kotiin lähdön aika.

“Mulla ois sulle vielä lahja mun asunnolla lähetkö hakemaan sen?” Timo kysyy Janilta melkein kuiskaten.

“Joo voin mä lähtee.” Jani sanoo iloisesti hymyillen. Muut pojat lähtevät omille teilleen.

Timon eteisessä.

“Oota tässä, mä haen sen menee hetki.” Timo sanoo jotenkin pelokkaalla äänellä.

“Joo mä ootan.” Jani hämmästelee Timon käytöstä. Timo häviää eteisen nurkalta, hetken aikaa kuuluu kolinaa mutta ääni katoaa.

“Tuu hakee se keittiöstä.” Kuuluu Timon ääni jostain nurkan takaa. Jani heittää kengät pois ja kävelee keittiöön. Timoa ei näy missään, pöydällä vain on lappu ja puhelin kaukosäädin asetus päällä. Jani lukee lapun: “Jos haluat ottaa lahjan vastaan harkitse tarkkaan ja paina ‘play’.” Jani menee ihan hämilleen, mutta painaa vaistomaisesti play:ta. Makuuhuoneesta alkaa kuulua Stella - Häävalssi (Sinä vain):



“Sinä vain, sinä vain”

”saat mut luottamaan”

”meillä on aikaa”

”Sinä vain, sinä vain, sinä vain”

”saat mut tuntemaan että mä kelpaan”



Kertosäkeen kohdalla Jani on miettinyt tarpeeksi ja päättää ottaa lahjan vastaan oli se mikä hyvänsä. Hän lähtee musiikin suuntaan makuuhuoneeseen. Yksi kaapin ovista on paketoitu Janin silmään vierähtää kyynel. “Voisko olla.” “Tämä kappalekkin.” Jani miettii. Paketoidussa kaapin ovessa on lappu: “Toivottavasti olen oikeassa.” Jani epäröi vielä ennen oven avausta, toinen kyynel vierähtää hänen poskelle hän ei saa enää pidetty ajatuksiaan kasassa. Lopulta Jani avaa oven. Kaapissa seisoo pelokkaan näköisenä Timo, joka on aina ollut niin itsevarma ja ei koskaan pelokkaan oloinen. Timolla on vain yllään mustat bokserit ja musta rusetti kaulassa. Hyväkroppainen urhelia poika seisoo siinä Janin edessä melkein alasti kauniit kasvot suoraan häntä kohti. Timon kauniit siniset silmänsä näyttävät kosteilta. Värisevällä äänellä Timo kysyy:

“Haluaisitko sä olla mun kanssa?” Katsoen suoraan Jania silmiin, jolta taas vierähtää kyynel poskelle.

“Haluan.” Jani saa sanotuksi ja samassa Timo syöksyy suutelemaan Jania.

“Mä rakastan sua ihan helvetisti.” Timo sanoo lopettaen suutelun ja halaten tiukemmin Jania.

“Mä rakastan sua kans.” Jani huokaa ilosta.

“Onneks mä olin oikeessa sun suhteen.” Timo koittaa naurahtaa rennosti mutta pelokkuus kuuluu edelleen hänen äänestään.

“Ois ollu aika kiusallista jos oisin ollu väärässä.” Hän huokaa helpotuksesta. Jani ei sano mitään vaan puristaa lujemmin Timoa syliinsä. Otteen irrottua Jani riisuu päällysvaatteensa ja siirtyy sänkyyn Timon viereen. Timon huulet löytävät taas Janin huulet. Janin käsi eksyy harhailemaan Timon hiuksiin. He halaavat toisiaan, kuin eivät olisi koskaan saaneet halata ketään aiemmin….



***************

Pahoittelen aiemmassa versiossa olleita virheitä esim. nimien suhteen mutta nyt asia pitäisi olla kunnossa.

Kirjoitin ensimmäisen version yöllä väsyneenä joten virheet pääsivät mukaan..

***************

Ja palautetta toivoisin tästäkin osasta. Oli se sitten taas minkälaista tahansa.

Kiitos jos jaksoit lukea. Ja toivon mukaan luit korjatun version, sillä menin itsekin sekaisin lukiessani tota toista versiota.