imin

Puolukka-aika oli parhaimmillaan. Antti oli jo päivien ajan painostanut Jaskaa lähtemään marjametsään. Lauantaille Jaska ei ollut enää keksinyt uskottavaa tekosyytä kieltäytymiseen. Niin he hyppäsivät pyörien selkään ja polkivat parikymmentä kilometriä Antin tietämään metsään.

Päivä oli lähes helteinen. Kaveruksilla oli vain farkkushortsit ja kumisaappaat sekä reput selässä. Jaska ajoi Antin perässä eikä voinut olla hymyillen ihailematta kaverinsa takapuolen keinuntaa pyörän satulassa ja lihaksikkaitten jalkojen tasarytmistä poljentaa.

He kääntyivät metsätielle, jota ajoivat noin kilometrin. Antti pysähtyi pöllipinon viereen.

- Jätetään pyörät ja reput tähän pinon taakse ja painutaan tuonne, Antti selitti tohkeissaan ja kaivoi repusta poimurin ja ison pussin marjoja varten.

- Tuolla on takuulla jumalattomasti ötököitä. Meidän olisi pitänyt pukeutua hyttysverkkoihin.

- Älä ruikuta, mies!

- Ainakin siellä on käärmeitä.

- Hohoh! Minä sinulle käärmeen näytän, Antti irvisti ja kouri haaroväliään.

- Tuo on kesy lemmikkikäärme. Sitä ei lasketa.

- Ei lasketa! Yritäpä illalla kesyttää sitä, jos pystyt.

Antti lähti harppomaan metsään, ja Jaska seurasi kiimainen hymy suupielissään.

Parin tunnin kuluttua Jaska oli täysin kyllästynyt. Hän oli hikinen ja väsynyt huitomaan hyönteisiä. Marjojakaan hän ei ollut saanut kuin vajaat puolipussillista. Hän katseli Anttia parinkymmenen metrin päässä. Tämä oli perse pystyssä, ja kosteana kiiltelevän selän lihakset värähtelivät poimuria heiluttavan käden liikkeiden mukana.

Jaska hymyili pirullisesti. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi lähellään pajukon. Hän taittoi pitkän pajunoksan ja karsi siitä lehdet aivan kärkeä lukuun ottamatta. Hän heilutteli oksaa ja totesi sen varsin notkeaksi.

Hän asteli muina miehinä vihellellen Antin taakse. Yhtäkkiä hän läväytti oksalla kaveriaan selkään. Antti kiljahti ja pomppasi pystyyn. Hän tuijotti silmät pystyssä Jaskaa.

- Mitä hemmettiä! Marjatkin oli kaatua!

- Siinä oli ötökkä, teeskenteli Jaska viatonta.

- Ei sitä ruoskimalla olisi tarvinnut ajaa tiehensä!

Jaska otti miekkailuasennon ja härnäili oksan kärjellä Antin naamaa. Tämä huitoi oksaa.

- Lopeta, kusipää.

- Ötökkä, ötökkä, näytä minulle käärmeesi, kiusoitteli Jaska ja läpsi pajulla kaveriaan.

Antti tempaisi oksan Jaskan kädestä.

- Näytän sen sinun persesilmällesi!

Hän hyökkäsi Jaskaa kohti, mutta tämä käännähti nopeasti ympäri ja lähti loikkimaan karkuun. Nuoret uroot kirmasivat peräkkäin pitkin metsää. Kesäinen iltapäivä kaikui Jaskan riemukkaita kiljahduksia ja Antin hirmuisia uhkauksia.

Villien ja hikisinä huohottavien miesten rynnistys päättyi pöllipinon luo. Jaska yritti kavuta pinon päälle.

- Minä olen kukkulan kuningas!

Antti ehti kaapata Jaskaa vyötäröstä. Lihaksensa jännittäen hän paiskasi Jaskan karikkeisiin ja kaatui itse päälle.

- Sainpas sinut! Kuningas on syösty vallasta!

Jaska kiersi ylävartaloaan, sai oikean kätensä Antin niskan ympäri ja puristi tämän pään hikiseen kainaloonsa.

- Haa, jätkä, kuka oikein kenetkin sai!

- Onko tuo haaste, ähisi Antti.

- On! Voittaja panee hävinnyttä, puhisi Jaska ja tiukensi otettaan Antista.

- Minun kyrpäni survoo jo sinun persettäsi.

- Sinun olisi kannattanut rasvata oma reikäsi jo kotona.

Kaverukset painivat nuoruuden elämäniloisella uholla ja riehakkuudella. He huohottivat ja puhkuivat. Lihakset jännittyivät väännöissä ja vastaväännöissä. Kumpikin oli vuoroin alla ja päällä. Saappaat potkivat karikkeita niin, että ilma oli sakeana pölystä.

Kun Antti onnistui saamaan hyvän otteen ja painoi Jaskan alleen, heidän päänsä törmäsivät yhtäkkiä vieraisiin saappaisiin. Pojat jähmettyivät tiukkaan syleilyynsä. Hitaasti he nostivat katseensa. Saappaat, haalarien lahkeet, kädet työrukkasissa rennoilla lanteilla, rintakehä, leveät hartiat. Haalarien ylle nousi lihaksikas kaula, tumma sänkiparta teräksisellä leualla, mehukkaat huulet virnistyksessä, ilkikuriset silmät, suojakypärä ja sen päälle taivutetut kuulosuojaimet. Pojat tuijottivat nuorta, komeaa metsuria.

- Terve. Mitä jätkät?

- Eh. Terve. Me ei kuultu…

- Minä lopettelin eväitäni tuossa pinon toisella puolella. Teillä taitaa olla hauskaa.

- Niin tuota, me tässä…

- Me vain leikimme huviksemme, Jaska jatkoi, kun Antti vaikeni hämmentyneenä.

- Pääseekö mukaan?

- Mihin, hölmistyi Antti ja nousi ylös.

- Tuohon voittaja panee hävinnyttä –painiin, metsuri sanoi ja heitti kypäränsä ja rukkasensa pöllipinon varjoon.

Pojat vilkaisivat toisiinsa ihmetellen. Jaska kömpi ylös ja katsoi otsa rypyssä metsuria.

- Se oli leikkiä.

- Eikö sitä voi leikkiä kolme miestä?

Metsuri kuori ylävartalonsa haalarista ja sitoi hihat lanteilleen. Hän kouraisi vielä muniaan. Pojat ällistyivät vieraan mahtavia hartioita, rintalihaksia ja paksuja käsivarsia.

- Ainakaan me emme suostu painimaan sinun kanssasi. Sinä olet selvästi ammattilainen, Antti parahti.

- Taidatte olla mamiksia, varsinaisia hinttareita, vaikkette äkkiseltään siltä näytäkään.

Jaska kääntyi katsomaan Anttiin, virnisti ja iski silmää. Sitten hän astui metsurin eteen ja tönäisi tätä rintakehällään. Metsuri puski vastaan. Jaska painoi kasvonsa melkein kiinni miehen naamaan.

- Me emme paini sinun kanssasi, mutta nussimme sinulle ikimuistoisen iltapäivän, hän kähisi hiljaa.

Metsuri aikoi sanoa jotakin, mutta Jaska näykki hampailla hänen huuliaan. Antti kiersi hänen taakseen, hyväili hänen harteitaan, hauiksiaan ja painoi lantionsa tiukkoja, pyöreitä pakaroita vasten. Komea metsuri nykäisi päätään taaksepäin.

- Mmmm. Minä en nussi tuntemattomien kanssa. Minä olen Tomi.

- Antti.

- Jaska.

- Voidaan jatkaa, Tomi huokaisi ja puristeli toisella kädellä Jaskan lihaksikasta olkapäätä, ojensi toisen taaksepäin Antin mustiin hiuksiin.

Jaska ja Tomi suutelivat himokkaasti, ja heidän kielensä kävivät märkää taistelua. Antti imi Tomin kaulaa. Hän kietoi kätensä aina Jaskan vyötärölle ja veti kaikkien kolmen lantiot tiukasti yhteen. Miehet keinuttelivat uumiaan tosiaan vasten ja heidän kalunsa alkoivat paisua. Kuusi kättä kouri kolmen jätkän hikisiä lihaksia. Jalat hinkkasivat toisiaan ja yrittivät pysyä tasapainossa joustavalla karikkeella.

Antti astui askeleen taaksepäin ja tempaisi Tomin Jaskan kuumasta syleilystä. Hän sysäsi harteikkaan metsurin pöllipinoa vasten.

- Minun kullini ei kestä enää. Nyt minä nussin sinut, Antti huohotti ja pudotti farkkushortsinsa polviin.

Tomi katsoi Antin valtavaa kalua suu auki.

- Jumankauta, aiotko sinä tunkea tuon parrun minuun!?

- Odotahan, kun näet, millä Jaska sinut täyttää, naurahti Antti ja meni ottamaan repusta kortsuja ja rasvaa.

Jaskan shortsit olivat ratkeamaisillaan edestä ja terska tunki esiin housun kauluksesta. Hän tarttui Tomiin poliisin ottein ja käänsi tämän pinoon päin.

- Nojaa kädet levällään, Jaska komensi karskisti ja potki Tomin jalat haralleen.

Hän repi metsurin haalarin alas, kiepsahti tämän eteen polvilleen ja tarttui piukeana sojottavaan kyrpään.

- Pieni, mutta terhakka, Jaska mutisi ottaessaan kalun suuhunsa ja vapauttaessaan oman jättiläisensä shortsien puristuksesta.

Tomi haukkoi henkeään. Antti tuli hänen taakseen ja läpsi tiukkoja pakaroita. Niiden väliin hän tunki liukastetta ja veti sitten kortsun parrunsa päälle. Hän ryhtyi tunkemaan kaluaan Tomin perseeseen.

- Ei, hitto, se on liian iso, parkui Tomi.

Hän yritti puristaa pakaransa yhteen, mutta Antti oli jo huulilla.

- Tiukkaa tekee, mutta kyllä se sinne saadaan, läähätti Antti.

Samassa hän survaisi voimalla kullinsa sisään juuria myöten ja ryhtyi lykkimään sitä raivoisasti. Jaska tiukensi imua ja huuliensa otetta Tomin kalusta. Nuori metsuri ulvahteli nautinnosta ja kivusta kahden salskean kaveruksen käsittelyssä.

Antilta tuli nopeasti nuoren miehen rajuudella. Hän vetäytyi irti Tomista ja heitti Jaskalle kortsun.

- Tuossa. Vaihdetaan paikkaa.

- Ei! Vieläkö tuo seiväs, Tomi kauhistui.

- Turpa kiinni!

Antti kumartui Tomin eteen, veti tämän kyrvälle toisen kortsun ja sipaisi rasvaklöntin reiälleen. Hän kumartui liki kaksin kerroin ja työnsi perseensä Tomin kalua vasten, johon tarttui toisella kädellä.

- Valmista on, Jaska.

Jaska tunki kalunsa syvälle Tomin sisään, ja samalla Antti ohjasi metsurin kalun omaan reikäänsä. Tomi karjahteli sekapäisenä.

- Pysy rytmissä, saatanan jätkä, komensi Jaska.

Kolme hikistä nuorta miestä nytkyi edestakaisin. Lihakset värähtelivät nautinnosta. Kurkuista kuului korahduksia, ynähdyksiä. Tahti kiihtyi. Leukaperät kiristyivät. Käsivarret jännittyivät tiukempiin otteisiin. Reidet vapisivat kiihkossa. Saappaat painuivat pehmeään maahan.

Jaska ja Tomi tulivat yhtä aikaa. Heidän viimeiset rajut työnnöt hakkasivat Antin päätä pölleihin.

Jaska veti kalunsa Tomista ja kaatui selälleen. Antti rojahti rähmälleen pinon viereen. Tomi huojui pystyssä.

- Jumalauta, jätkät, hän karjui. Tämä oli jotain. Ei tämmöistä olekaan. Saatana-aah!

Hengästyneet Antti ja Jaska saivat hysteerisen naurukohtauksen ja kierivät voimattomina maassa. Tomi pudottautui polvilleen ja suuteli Anttia. Sitten hän konttasi Jaskan luo ja teki tälle saman.

- Mitä metsänpeikkoja te jätkät oikein olette, hän kuiskaili, kun hengitys alkoi tasaantua.

Kun miesten olo tasaantui ja he saivat nostettua housunsakin, Tomi sai ajatuksen.

- Minä taidan jättää tältä päivältä puut rauhaan. Lähtekää minun luo tuohon parin kilometrin päähän. Lämmitetään rantasauna. Uidaan ja saunotaan koko ilta.

Antti ja Jaska katsoivat toisiaan. Yhteisymmärrys syntyi ilman sanoja. Tomin kaltaiselta komistukselta ei raski kieltää mitään.

- Mikä ettei. Haetaan vain marjat ja poimuri.

- Ja sitten aina kun alkaa tehdä mieli…

- Ilman muuta. Ja heti kuin partiopojat, nauroi Tomi.