mä vaan

Haluan vaan kertoa, mitä minulle ja Pekalle (nimi muutettu) tapahtu.

Me ollaan kavereita, käytiin lukio ja intti yhessä. Koskaan ei ole ollu vihjettäkään, että meidän välillä olis mitään muuta.

Pekka on välkky, se pärjäsi koulussa paljon paremmin kun minä. Se haluais lääkikseen. Se on nyt kaksi kertaa pyrkinyt, eikä se päässy nytkään. Ja se oli sille kova paikka. Kovempi kun mä tajusinkaan.

Sitä se alko mulle sitten tilittään yhtenä iltana. Oltiin oltu vähän kaupungilla, pikkasen otettu, mutta ei paljon. Yhtäkkiä se vaan alko puhuu, miten pettynyt se oli. Että se ei ollu lähelläkään päästä sisälle. Se valitti, miten surkee tyyppi se oli eikä siitä ollu mihinkään eikä se tienny mitä se tekis, kun millään ei ollu mitään väliä. Ja sitten se alko itkeen.

Mä halasin sitä ja koetin lohduttaa. Et sä mikään surkee tyyppi oo, sä oot upee tyyppi, mä koetin hokee. En mä oikeen osannu mitään muuta sanoa tai tehdä, mä vaan otin sen syliin ja koetin rauhotella. En mä sillä mitään sen enempää tarkottanu, mutta siinä me kuitenkin oltiin Pekka mun sylissä, ja se itki mun kainalossa.

Ja sitten tapahtu jotain. Ensin mä muistan että aattelin, että tää ei oo ihan normaalia. Että kaksi kundia on tällä lailla sylikkäin. Eikä varsinkaan se, että se tuntu musta hyvältä. Mä huomasin että mä silittelin Pekan hiuksia ja vedin sitä vielä tiukemmin syliin. Sen poskilla oli kyyneleitä ja sen enempää ajattelematta mä painoin huulet sen poskelle ja yritin suudella ne kyynelet pois.

Pekka jotenkin jäykisty ja mä luulin, että kohta se vetää mua turpiin tai jotain. Mutta se ei tehny mitään. Se oli lakannut itkemästä ja tuijotti jonnekin ilmeettömän näkösenä ja mä olin sen päällä ja sen toinen poski oli vielä märkä ja mä tunsin sen suolaisen veden mun huulien alla.

Pekka ei vieläkään tehnyt mitään. Mua pelotti, että mä ryssisin kaiken, mutta mun teki mieli jatkaa. Hirmu varovasti mä painoin huulet Pekan huulille. Yhtäkkiä me suudeltiin.

Ja sitten me suudeltiinkin ihan kunnolla. Mä olin noussut Pekan päälle ja mä aloin kunnolla kiihottua ja mun kalu alko paisua ja painoin sitä Pekkaa vastaan. Mä olin sen päällä ja suutelin sitä.

Mitä vittua, Pekka sai hönkästyä johonkin väliin, ja mä kysyin et halusko se, että mä lopetan. Se ei vastannu ihan heti, ihan niin kun se olis miettinyt, mutta sitten se sano, että ei halunnut. Ja sillon mun sisällä niin kuin olis joku muuri murtunut ja pelko kadonnut.

Mä aloin suutelemaan ja riisumaan Pekkaa ja se anto mun tehdä mitä mä halusin. Yhtäkkiä mä vaan halusin ihan hullun lailla panna sitä mun kaveria, enkä mä pystyny mitenkään hillitsemään itteeni. Eikä mun tarvinnu hillitä. Kyllä mä jotenkin tajusin, että Pekka ei ollu ihan samalla lailla mukana, mutta en mä jotenkaan pystyny sitä sen enempää aattelemaan. Mun oli vaan pakko saada panna Pekkaa.

Mä revin vaatteet sen päältä ja itteni päältä eikä siinä sitten enää paljoa ehtiny tapahtua kun mä jo painoin kalua sen haaroihin ja multa tuli.

Ja sitten iski ihan mieletön häpeä. Jotenkin mä tajusin, että Pekka ei ollukaan kiihottunu, ja mitä se mahto musta ajatella, ja kertosko se kaikille kavereille, ja mä en kyllä kestäis sitä vittuilua. Mä aloin olla ihan paniikissa ja sopertelin jotain sekavaa ja olin suurinpiirtein valmis juoksemaan pakoon sillä samalla hetkellä.

Ota ihan rauhallisesti, ei tässä mitään hätää, Pekka sano mulle. Se otti mut syliin ja oli niin kuin osat olis vaihtuneet. Nyt se puristi mua syliinsä ja silitteli mun hiuksia ja siinä mä sitten aloin rauhottua.

Me oltiin aika pitkään siinä sylikkäin. Suudeltiinkin vähän, mutta mitään muuta ei enää tapahtunut eikä mitään muuta puhuttu.

Nyt mä oon aika vauhkona. Miten helvetissä mä pystyn oleen normaali, kun nähään Pekan kanssa seuraavan kerran?